Tuskaisen viikon sunnuntai…
Toistaiseksi taas varma tunne siitä että minä olenkin ihan hyvä, yksin minä olen toimiva paketti, siihen ei vain kannata yrittää kiinnittää muita ihmisiä.
Hakeuduin tuohon lähimetsään (lue; muutama puu city-marketin vieressä) ja otin kaveriksi piiiitkän koivun. Aikani siinä kuunneltuani lehtien havinaa, lintujen laulua ja luonnon rapinoita huomasin että koivussa on naula. Mistä syystä lie joku joskus sen siihen hakannut mutta minä nitkuttelin sen irti. Kyllä tuosta vähäisestäkin luontopläntistä saa sellaista mielenrauhaa että vois kuvitella minunkin oikeasti olevan osa jotain mihin kuuluu puut ja linnut ja päästäiset…