Kävin maalaismaisemissa, mökkielämää kokeilemassa, työleiristä nauttimassa.
Kun on kyse luonnonmukaisista ulkoilma-aktiviteeteista, tiukimmat tilanteet hoidetaan huussissa eli ulkohuoneessa eli majassa, jossa vessa vedetään heittämällä haketta luukusta alas.
Urbaaniapina ei pärjää tämmösissä tai ainakin kiemurtelee kiusaantuneena.
Oivalsin yhden jutun:
tavallista vesiklosettia käyttäessä homman tietää olevan siinä vaiheessa ohi, kun nykäisee nupista tai painaa napista ja vesi kohisee. Sillon sitä ikään kuin sinetöi tuon pyhän toimituksen.
Möksällä tapahtui semmonen juttu että aikani siinä kun toimittelin erinäisiä asioita, en osannutkaan poistua tilanteesta niin vauhdilla ja päättäväisesti kuin kotona.
Ei ollu vessaa vedettävänä, oli vain haketta, jotain kompostikiihoketta ja käsidesiä.
Juoksevan veden kohinan uupuessa uuvuin minäkin.
Tuijottelin huussiin luukkua tovin ennenkuin astuin varovasti kohti ovea miettien "oliko tässä nyt kaikki?".
Ei sillä, että olisin ihan nestori näissä mökkihommissa sun muissa non-urbaaneissa mittelöissä: osaan sytyttää nuotion.
Kunhan vain annatte minulle tarpeeksi tulitikkuja ja sytykkeitä, lopulta aina jotakin syttyy.
Mökkireissun toinen huomio liittyy jäätelön syöntiin.
Kaveri osti jäätelöt. Mulla oli joku Magnumsuperhypermegasuklaacrispcaramelsikahyvämättö, toisella joku lakujuttu.
Ensinnäkin on täysin rikollista sotkea jäätelöön lakritsaa eli lakua. Ei vittu, en tiedä pahempaa. Pentuna joku joskus syötti mulle lakritsijäätelöä enkä pidä siitä tänäpänä yhtään sen enempää kuin pentunakaan.
Ja halavatun halavattu onko se nyt lakritsI vai lakritsA!? Blöääääh.
Huomion kiinnitti tämmönen: kaveri ei purkanut jätskiään kääreestä eli jätskipaperista vaan turvasi omansa ja jätskinsä selustan käärepaperilla.
Minä syön aina tikkujäätelöt niin, että otan paperin pois ja pitelen tikusta kiinni pihtiotteella koska se on [i]ainoa oikea tapa[/i] syödä tikkujäätelöä
Politikoimme hetken aiheesta, lopputulos oli yhdentekevä elämän jatkumisen kannalta mutta tämmösiä juttuja ja huomioita tein.
Näin myös kuolleen myylän ja hiilen, loukut veivät tuonelaan nuokin onnettomat. Surin asiaa siihen asti, kunnes minulle näytettiin noin tennispallon kokoinen hämähäkki.
Ystävällisesti teidän,
Antisankaritar
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar?ref=hl]Antisankaritar Facebookissa[/url]