Läski avautuu

Vuosia oon ollut ylipainoinen, hurja sellainen. Joka suunnasta on tullut hienovaraista vihjailua, että pitäisikö vähän laihduttaa? Ei muuten, terveys kärsii…. Tai sitten vähemmän hienovaraista vitsastelua kuten "Mee sinä etupenkille kun oot isoin hohohohohhoh!" Joo, hohohoho vaan sullekin saatanan rimppakinttu, onneks en oo noin ruma. Ikinä ei oo esimerkiks veriarvoissa ollut moittimista, näitä oon mittauttanut säännöllisesti oman mielenrauhan takia. Välillä myös siksi, kun muut on aavistelleet ennenaikaisen kuoleman vierailevan kotonani ja mua on vituttanu tommonen manaaminen. No en kuollut diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin (vielä tässä ehtii!) enkä muutenkaan ole tukehtunut läskiin, vaikka välillä kieltämättä on ollut tukalaa. Vähän yli vuosi sitten tapahtui kaikenlaista paskaa ja mua vitutti. Aloitin pienesti keventämään syömisiäni ja vähän saatoin nostatella hikeä pintaan. Ihan mukavaa. Välillä vitutti. Kilo kerrallaan on lähtenyt, vähän samalla tavalla kun tullutkin. Lähtöpaino 110, nyt 73. Tilanne on hyvä, olen tyytyväinen tähänastiseen suoritukseen ja tämmöstä tää on. Nyt hyvät naiset ja herrat: minkä ihmeen takia mua tullaan nyt neuvomaan että "älä ainakaan enempää laihduta!" Ensinnäkään mä en ole "laihduttanut". Olen muuttanut elämäntapojani ja sitä myötä kroppa on muuttunut. Puhuisin ennemmin painonpudotuksesta ja painonhallinnasta kuin laihduttamisesta. "Älä ainakaan enempää laihduta!" Ai miksi? Onko muilla enemmän etuoikeuksia olla ns. normaalipainoisia kuin minulla vai pelkäättekö te rotkot kilpailua?! >:)