Kärsittyäni ihan kohtuullisen kärsivällisesti epäkelvoista naapureista, hankin toisen asunnon ja muutan majaa, taas jälleen kerran.
Raporttini isännöitsijälle kantoi hedelmää: yläkerran koiraperheen muori tuli pihalla vastaan eikä mokoma edes moikannut enää! Kehtaakin! Mitä pahaa mää oon tehnynnä!? Noihasama.
Kuten aina ennenkin, muuttaminen on perseestä. Intohimoisena kirjojen keräilijänä alkoi tehdä mieli sytytellä kirjaroviota etupihalle: kaikki kymmenet ja taas kymmenet opukset painaa kuin synti ja vituttaa pakata niitä jälleen kerran laatikoihin varsinkin kun tietää että ne pitää määränpäässä taas purkaa, järjestellä… Phhhh..
No olkoon, kerran se vain kirpaisee. Viimeksi muuttaessani valittelin ettei kaikki hienot ja isot mattoni mahdu kämppään. Tällä kertaa ei ole sitä ongelmaa. Uusi kämppäni on isompi kuin tämä nykyinen ja yksi matoistani pöllittiin syksyllä kun se oli kuivumassa talon kuivaushuoneessa. Tällä tavalla ratkeaa moni ongelma: joku vaan varastaa sun kamat.
Tämä on kesälomani toinen päivä. Istun täällä hiusväri päässä yrittäen samalla värjätä viittä kulmakarvaani mustaksi.
Viikonlopun muuttohässäkän jälkeen suuntaan Helsinkiin pitkästä aikaa. Tällä kertaa tavoitteena on kulttuurielämykset, ei niinkään rymyäminen tutussa porukassa vaikka sitäkin varmasti tulee tehtyä.
Toivoskelen salaa että pääsen virkistäytymään Kiasmaan. Matkakumppani haluaa Korkeasaareen eikä sekään huono idea ole. Kieltäydyn ehdottomasti menemästä Lintsille, tulen siellä hulluksi. Sitäpaitsi mä olin siellä joskus töissä: se on niiiiin nähty!
Tietysti Helsingissä toivoisin näkeväni lempiblogaajani MAgrippan mutta mistä vetoo se on sukeltamassa jossain Itämeren pohjassa tai kiipeämässä vuorilla jossain päin maailmaa.
Love,
Antis.