Mäkkärissä kävin

Tämmöstä: mentiin Timpuri-Makkosen kanssa mäkkiin tänään iltapäivällä. Kilometrin päähän näki, että paikka oli pullollaan esipuberteetista kärsiviä ihmisiä. En tykkää ruokailla julkisilla paikoilla (paitsi kännissä baari-illan jälkeen) ja mitä enemmän paikalla on ihmisiä, sen pahempi (paitsi silloin kun olen kännissä). Sattuneesta syystä oltiin raksakamppeissa kumpainenkin, pipot päässä, housut maalissa ja niin edespäin. Tilattiin mätöt ja etsittiin sopiva rakonen mihin istua. Tunsin niskassani kyräilevät ja arvostelevat katseet. Ne perkeleen esiteinit, nuo helvetistä karanneet ihmisenalut jotka päätyvät epäilemättä hankkimaan yliopistotutkinnon ja upean omakotitalon jonkun valioluokan oman vastineensa kanssa. Ne perkeleet kehtasivat tuijotella meitä. Kehtasivat! Varmasti olivat jotain hyvien perheiden lapsia, kasvatus kohillaan ja käytöstavat kunniaan… Onneksi on itsellä semmonen ikuinen lapsenmielisyys, ossaan sitä minäkin. Kun kerran ärsytetään ja tuijotetaan, sillon se mopedi karkailee kintaasta. Eräs korkeintaan 15-vuotiaiden solmima pyhä pöytäseurue osoitteli minua ja Makkosta sormet ojossa tehden tietäväisiä eleitä kasvoillaan. Joo, we get it: Ollaan vanhoja ja rumia, on perjantai-iltapäivä ja koulut loppu ja me kehdattiin tulla mäkkäriin pilaamaan teidän ruokahalu ja kikatikikati. Osoitan seuraavat sanani yhdelle mustavalkoisiin pukeutuneelle suttunaamalle: katopa tänne, natiainen. Katopa kun täti, joka on ollut asiakkaana mäkkärissä jo vuonna -87, silloin kun sinua ei ollut vielä olemassa edes ajatuksen tasolla, silloin kun Berliinin muuri oli vielä pystyssä ja Neuvostoliitto komeili kartalla, silloin kun kuunneltiin c-kaseteilta musaa ja leffat oli vhs-formaatissa… Katopa tänne. Tässä täti hieroo oikeata ohimoaan ja kohentelee pipoaan keskisormella. Keskisormella. Nyt mee kotiis, pese nuo rumat meikit pois naamalta ja muista juoda äidin lämmittämä maito. Rakkauvel, Antisankaritar Sivut löytyy myös facebookista, go shuh.