Merkkivuoden kunniaksi

Hello. Tämä ei varsinaisesti ole semmoinen perinteinen Antisankaritar-blogipostaus mutta vähän siihen suuntaan. Tämä on suunnattu tietyille herran tertuille, katotaan nyt älähtääkö koira. Aion osoitella vähän sormella ja puhua epämääräisesti koska en tietenkään voi kerrata juttuja turhan tarkasti mutta hyvällä tuurilla kirjoitan kokemastani vielä kirjaan, jonka julkaisen kuolemani jälkeen. Homma meni siis näin, että tästä blogista juoruiltiin eteenpäin. Nokkelimmat varmaan kuvitteli, että raportoimalla teksteistäni menettäisin tulonlähteeni. Olen suoraan sanottuna ihan saatanan riemastunut siitä, miten paljon ihmiset on nähneet vaivaa kaivaakseen esille tämän blogin ja tehtailleet siitä valitivalia sekä levitelleet asiasta ikäviä juttuja ympäri kyliä. Pohdiskelin, miten kohtaamani myrsky vesilasissa on saanut alkunsa. On täysin mahdollista että olen vaikea ja vittumainen nainen. Mun on ollut pakko koventaa itseilmaisuani viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana melko rajusti ja se on varmasti näkynyt joissain asioissa ja teoissa. Tsorgeli kaikille kenen mieli pahoittui. Joskus ei vain ole muita vaihtoehtoja kuin potkia perseitä ja näyttää sitä mikä on eteisessä, heti hattuhyllyn ja vaatenaulakon lähellä, toimii saranoilla, aukeaa molempiin suuntiin. On siis ensin googlattu nimi ravimiesten tietotoimistosta. Sen jälkeen on oikeasti etsitty Googlesta ja käsittääkseni eka haku vie johonkin kuntavaalisivuille jossa esiinnyn SDP:n ehdokkaana, nyt vasta tajusin kun tein koehaun nimelläni. Voi tsiisus. No, se siitä, en kajoa politiikkaan nyt tässä sen enempään mutta en ole minkään puolueen leivissä. Noni, jatketaan. Sherlockit löysivät facebookista minut ja Antiksen: badabimbadabum, herneitä temmottiin sieraimiin suht laajalti, näin olen käsittänyt. Tämmösen asian selvittämiseen menee ekaluokkalaiselta kolme sekuntia, vähän vanhemmilla saattaa tovi vierähtää. Tosin, jos on tottunut jotain perkeleen kukkamaljakoita googlaamaan (tai mitä tahansa mikä näyttää arvokkaalle tai vähintään Arabialle), äkkiäkös sitä tämmösen vaatimattoman blogin jäljille pääsee. En ole koskaan pitänyt tätä piilossa ja olen jopa jakanut sivun osoitetta ihmisille että hus siitä lukemaan hyvää shittiä. Kiitosta ja paskaa on tullut mutta makunsa kullakin, sanoi Musti kun muniaan nuoli.

(^ noin sitä piilotellaan somessa) Johtuen tän blogin "törkypuheista" mua siis yritettiin kampittaa ammatillisesti ja selvensin monille tahoille että blogi on ollut olemassa jo sen kymmenen vuotta. Aloitin 2008 mutta poistin joitakin paskoja tekstejä, nyt näyttää siltä että olen aloittanut 2009 (kai, en jaksa selata). Elämme siis merkkivuotta. Lähettäkää lahjomuksia. Suostuin tietyissä tilanteissa siistimään ilmaisuani, mutta toisaalta, olen kyllä kirjoitellut täällä jos jonkinlaista monen vuoden ajan. Sherlockeilla oli niin kiire raportoimaan, etteivät nähdäkseni lukeneet kaikkea läpi vaan pahoittivat mielensä pikkuasioista. Jos olisivat lukeneet koko paskan läpi, olisi paha mieli ollut vieläkin isompi. Sain siis kritiikkiä ja otin sen asiallisesti vastaan koska moitteet tuli aiheesta. Selkärangan omaavana pahoittelin omasta ja firman puolesta. Ilmoitin kuitenkin etten lopeta kirjoittamista ja tyylikin pysyy samana. Liitän tähän varmuuden vuoksi linkin suomi24:ään (miten tuokin lyhennetään, jumalauta!): [url=https://keskustelu.suomi24.fi/paikkakunnat/pohjois-savo/iisalmi]suomi24/Iisalmi/keskustelut[/url] Tonne voi siis käydä kirjoittamassa mielipiteitä kun nyt ei ole enää sitä korkeampaa tahoa, kenelle minusta valitella. Sitäpaitsi, nyt kun tulonlähteeni on hieman muuttunut, kirjoittelen lisää törkyjuttuja. Katsokaas kun voitin rahapelilöissä x summan käspää. Mun ei tarvii nyt ainakaan kolmeen vuoteen höösätä uusien ansaintamahdollisuuksien perään. Tästä nyt joku ilmiantamaan minut työkkäriin ja äkkiä! [url=https://www.facebook.com/Antisankaritar/]Tervetuloa fazebookiin seuraamaan meikämammaa[/url] -Antisankaritar-