Herrasmieheni, armas siippani paineli parturiin, jonka kynittävänä on käynyt jo 5-vuotiaasta asti. Kutsukaamme parturia vaikka nimellä Rane.
Palvelu on tähän asti pelannut Ranella vallan erinomaisesti, mitä nyt viime reissun jälkeen ukkoni esitteli naureskellen niskassaan olevaa verinaarmua. ParturiRane oli vapisevin käsin siistinyt koneella niskaa ja tylsä terä teki operaation haastavuuteen ja uran kestoon (n. 30v) nähden hieman liian pitkän haavan. Hinta oli 14 euroa.
Mutta joo, siis. Tuo edellinen käynti tapahtui vähän yli kuukausi sitten ja tänään siippa taas meni Ranelle, vaikka olin jo viime keikan jälkeen varovasti ehdottanut siirtymistä ammattitaitoisempaan salonkiin, öö niinku pliis….
Siippa sanoi että hän nyt vielä kerran käy siellä ja sitten seuraavan hiustenleikkuun tilaa suosittelemastani kampaamosta.
Iltapäivällä sain puhelun. Armaani siellä puhkui ja puhisi. Ensimmäiset sanansa, mistä sain selvää, olivat ”No kävinpä sitte jumalauta viimesen kerran tosiaan Ranella, huhhuh!”
Hieman pyrki naurattamaan, äijäparka ei koskaan hermostu ikinä mistään ja nyt sitä selvästi vähän korpesi.
Kysäisin, että minkälaisen loven se Rane tällä kertaa teki niskaan vai veikö ihan palan korvasta peräti?
Hiukset oli ihan okei, problematiikkaa oli ilmennyt kassalla.
”Pankkikorttikone on rikki, pitäs maksaa käteisellä” valitteli parturiRane. Siippani sitten rahaa hakemaan seinältä ja takaisin maksamaan palvelusta. Jännempää seurasi.
ParturiRane pisti äijäni kakskymppisen taskuunsa eikä antanut kuittia, eikä kyllä tullut vaihtorahaakaan. Niin oli Ranella hinnat noussu kuukauden aikana.
Tämä siis armastani hieman riepoi. Edellinen operaatio verinaarmulla maksoi 14 euroa, nyt 20 euroa.
Ei kait tässä mitään. Paskempi juttu Ranelle ku ensin on rikki pankkikorttikone ja sitten oli rikki kassakin kun piti rahat farkkujen etutaskuun tunkea.