Tätäkin aihetta varmaan spekuliseerattu ihan riittämiin mutta mullakin on tarve työntää soppa tähän lusikkaan:
Nettihuijarit.
Nuo perkeleelliset riiviöt ketkä myy olemattomia autoja, kännyköitä, vuokraa asuntoja ja öhöm, tarjoutuu naimisiin. Siis netin välityksellä.
Juoruhuhupuheiden mukaan joku suomalainen tissiglamuurmallienmuistanimeämuttaisotsilikonitissitsilläon-megabeibe myi omalla nimellään ja kuvallaan merkkilaukkuja, olisko ollu huuto.netissä.
Hintapyyntö ei ollut päätä huimaava, vain jotain 600-800 euroa per bägi.
Tissiglamourbeibe saikin sitten kyseenalaista julkisuutta kun myi kalliin veskan mutta kappas, jotenkin unohti postittaa myymänsä tuotteen. Tai ei ikinä vastannut puheluihin kun ostaja soitteli rahojensa perään. Tai siis annettu puhelinnumero ”ei ole käytössä”. Ups.
Veikkaan että viranomaistaholla huokailtiin raskaasti kun pettynyt laukunostaja teki rikosilmoituksen. En tiedä miten juttu päättyi, mutta toivon että merkkilaukkua haikaillut naisihminen sai rahansa takaisin tai maksamansa tuotteen. Siis reilun pelin hengessä.
En tiedä kumpaa pitää aivottomana, ostajaa vai myyjää? Itsellä ei olisi haluja lähettää edes satasta tuntemattomalle ihmiselle nettikauppojen tiimoilta koska kusetuksen sattuessa saisin raivovitutushalvauksen. Kuten moni on varmaan saanutkin.
Ihmetyttää tässä mainitussa tapauksessa lähinnä se, että kun kiinnijäämisen tsäänssi on aika iso (myyjä jollain lailla julkkis) niin miksi edes vaivautua huijaamaan? Kai sen jo kusetuksen tielle lähtiessään tietää että aika paljon paperisotaa ja selitettävää saattaa tulla, miksi tosiaan vaivautua?
Nämäki tissibeibet kuitenkin sais takuulla Hymyltä rahnaa kun vähä vilauttaa toosaa ja tissiä, sou iisi.
Sitten on nämä vuokra-asuntohuijarit. Varsinkin viime viikkoina ollut lehdissä juttuja, kuinka ihmisiltä huijataan takuuvuokria olemattomista asunnoista.
Ihan semmonen juttu nyt oikeesti pliiz…
Jos haikailee unelmakämppää Helsingin keskustasta, voi ja saakin olla varma että jo yksiö maksaa iiiihan helevetisti. Kokemuksen rintaäänellä väitän, että hinta alkaa 600 eurosta ja menee helposti tuon ylikin. Sen hintaisia yksiöt on. Jos tulee tarjous reilusti tuon hinnan alle, pitäis raadon alkaa haista samantien.
Ketä lienee nämä rahansa vuokra-asuntohuijareille menettäneet yksilöt? Mahdollisesti ulkopaikkakuntalaisia jotka on ihan kujalla stadin vuokra-asuntojen hinnoista?
Jos ihan helsinkihelsinkiläinen menettää rahansa tämmösessä tapauksessa, sanoisin että pää on ollut syvällä perseessä. Varsinkin jos asiointi on tapahtunut vain sähköpostin välityksellä in english.
Lempikeissini huijausmarkkinoilla on seuraava:
Äijä esitteli numerolehdessä valokuvaa vaimostaan jota ei ollut koskaan tavannut. Kuvassa oli parikymppinen blondi, ihan tosi kivannäköinen typykkä.
Viiskymppinen setämies kertoi menneensä naimisiin kuvan henkilön kanssa jotenkin jännästi netin välityksellä. Varmemmaksi vakuudeksi esitteli vielä jotain hämärää avioliittotodistusta. Sen oli saanut muistaakseni emailin liitetiedostona, itse oli printin ottanut kotonaan. Ellei se sitten tullut etanapostissa. Enivei.
Tuore vaimo oli sitten pyytänyt rahaa 70 000 euroa kun pitäisi siirtää joku tavattoman arvokas kultalasti etelä-afrikasta eurooppaan. Ja ukkohan lähetti rahaa, kertomansa mukaan oli lähettänyt jo 40 000 euroa ja yrittänyt saada pankista lainaa loppusummaa varten.
Pankissa oli kuulema ollut jänniä ilmeitä ja epäasiallista kohtelua hänen esitettyä asiansa, ei ollut lainaa saanut. Todisteeksi ja lainan vakuudeksi kulta-aarteen olemassaolosta oli esittänyt valokuvankin. Siinä oli tumma käsi joka osoitti läjää ”kultaharkkoja” jossain.
Aivohedelmä oli vähän ihmeissään kun pitäisi nyt kiireesti saada loput 30 000 euroa jostain, mistähän? Vaimokaan ei enää vastaillut sähköposteihin, sekin vähän huolestutti että onkohan jotain sattunut?
Keskusrikospoliisin tutkija sanoi osuvasti tästä uuvatista: Niin pitkään kun näitä raketti-insinöörejä riittää ketkä rahaa lähettää, niin pitkään tapahtuu myös huijauksia.
Juttu sisältää jonkinlaisen opetuksen.