Hieman alle viikko sitten askarrellut auringonkukka- ja yrittikylvökset suoltavat tulosta.
Ruskeassa purkissa asusteleva rosmariini ei kylläkään näytä itämisen merkkejä mutta se on kuulema hidas kaveri. Sen sijaan nämä muut kissanruohot ja auringonkukat ovat kovaa vauhtia muuttumassa itsensä näköisiksi.
Tällä kertaa projektin onnistuminen näyttää niinkin mainiolta, että joudun antamaan auringonkukkia adoptioon.
Kokemattomana puutarhurina tuuppasin ruukun niin täyteen siemeniä kuin mahdollista ja pieni epäilys liikakansoituksesta kalvaa mielessäni.
Että jos joku on auringonkukantaimia vailla, minulta saa 🙂
Pienessä tai sanotaanko ihan saatananmoisessa stressitilassa viime aikoina elellyt A. Sankaritar seuraa ilolla kasvilapsiensa kehittymistä. Niinhän sitä sanotaan että jos olet vähän hullu, puutarhahommat sopii silloin kuin nyrkki silmään.
[IMG 1299244]
Ja jos joku ihmettelee, mitä kamaa tuo lasivitriini sisältää niin voin valaista: siellä on rannalta löydettyjä ikuvanhoja pullonkorkkeja, kaikenlaisia pieniä matkamuistoja, alakoulussa väsäiltyjä kipsikissoja (siipan tekemiä), oman isoäitini peruja olevia ompeluvälineitä, minikokoinen korttipakka, antiikkikello sekä kahvipannua, kuksaa sun muuta muisteloesinettä. Olenhan mieltynyt romun haalintaan, tässä niitä on kolme hyllyllistä, varsinainen sekameteliaarreaitta.