Olen tässä aktiivisesti pitänyt itseni uutispimennossa koskien pohjois-korean surujuhlaa.
Hassua kyllä, nämä kaksi sanaa eivät voisi paremmin ehkä kuvata tilannetta, mitään tilannetta, ikinä…
Kansa saa ylimääräistä kalaa kun johtaja heitti aterimen nurkkaan. Uutisissa sanotaan heidän itkevän surusta, paikalla olevat ulkomaalaiset kertovat kansan itkevän ilosta: nyt saa ruokaa!
Eräs uutispätkä kuitenkin osui tänään silmiin hautajaisista: tuhatpäinen ihmisjoukko suorastaan päihtyneenä surusta ryntäili ruumisauton perässä ja vierellä parkuen ääneen, virkavalta piti joukkoa aisoissa.
Täältä länsimaavinkkelistä kun katsoo touhua, ei voi kun äimistellä.
Herää kysymys, pitäisikö meikäläisten (send in americans!) tehdä asialle jotain, että saisi tuon nälän uuvuttaman ja aivopestyn kansan nykyaikaan? Mitä siihen tarvitaan?
Oletan että järjettömät määrät tulivoimaa ja hyvä syy tehdä sotilaallinen hyökkäys.
Vaikka sotiminen ajatuksena on kammottavaa, melkein kannustaisin jotakuta painamaan nappia ja käynnistämään vapautusliikkeen, jolla pohjois-korea saadaan hilattua vuoteen 2012.
Tosin takeita onnistumisesta ei ole ja niillä hulluilla (kyllä, p-korean johtajat ovat mielestäni hulluja) on aika varmasti hihassa se kuuluisa ydinpommi. Ainakin pelote on vahva.
Koska ovat pitäneet ydiaseohjelmansa visusti salassa, mitään arvaamatonta tai varomatonta ei pidä tehdä.
Onko heillä vai eikö heillä ole ydinaseohjelmaa? Väittäisin että … Niin? Mistä helvetistä sen tietää? Armeijalta ei ainakaan ole aseet vielä loppuneet ja ruokaa on riittänyt ainakin Suurelle seuraajalle vyötärön perusteella. Ja onhan sillä aika paksut posketkin.
Missä on muuten Suuren seuraajan äiti? Vai onko poika kenties syntynyt jostain tarunhohtoisesta Neitsyt Marian tapaisesta, kuten me täällä länsimaissa uskomme erään kuninkaan syntyneen? Onko mahdollista että välissä on syntynyt pari tyttölasta, jotka on heitetty menemään kun se nyt vaan ei käy että nainen johtaa kuoliaaksi asti aivopestyä ja näännytettyä kansaa? Et sillai.
Kammottava paikka.