Fyrkka finis, pomppa kanis…
Vappuna ei siis tiedossa mitään kovin repäisevää. Korkeintaan sohvalla lojumista ja naapureille hermoilua. Vaikka tämä viikko onkin yhtä päivää normia lyhyempi, jouduin jo tänään pinnistelemään töissä iloisen hymyn ja asenteen kanssa. Onnistuin ja käsittääkseni asiakkaat poistuivat paikalta tyytyväisinä. Eräskin omintakeinen kaveri jutteli niin tuttavallisesti että jouduin miettimään, olemmeko jostain tuttuja. Tulin siihen tulokseen, että kukaan edes etäisesti tuttuni ei pitäisi vyölaukkua joten tyyppi meni lokeroon ”vähän kummallinen”.
Silmänruokaakin oli. Tunsin itseni härskiksi vanhaksi akaksi, kun eräs lastensa kanssa firmassamme asioinut mies jutteli mukavia pitkähkön ajan. Vaivihkaa silmäilin oliko kaverilla sormusta (ei ollut) ja arvailin hänen siviilisäätyään.
Jeps. Pitää rauhoittua.
Kaikki miesviritelmät viimeisen kuukauden puolentoista ajalta on järestään menneet päin vittulaa. Ajattelin ihan vakavissani vain keskittyä töihin ja kotona murjottamiseen. Ehkäpä prinssi valkoisella ratsullaan, tai vaihtoehtoisesti autolla/kävellen/pyörällä/ihanmillätahansa karauttaa ovelleni raahatakseen minut leikkimään kotista kanssaan. Sitä ennen jätän kaikki virittelyt vastakkaiselle sukupuolelle.
Että jos joku kaipailee minua, olen kotona. Hyvää vappua kaikille >:)