Mis mää oli ku järke jaetti? huusi Aku ja juoksi jäisenä liki-kalikkana pois järven jäältä avannosta.
En enää muista missä Barksin tarinassa tuo oli, sangen hauska kuitenkin. Ja turuksi dubattu, vielä hauskempaa 🙂
Sain sanoa itselleni samaa äsken. Palailin yllätykselliseltä iltareissultani juuri äsken erinäisten kiehtovien mutta kilttien seikkailujen jälkeen takaisin tänne kodin kaikuun ja autiuteen (taustaa parissa aikaisemmassa blogissani).
Loppuyön saavutuksia: askarrellaan tyhjästä oluttölkistä vesilasi, kun muutakaan astiaa ei ole. Tehdään talouspaperikasasta tyyny, kun muutakaan ei ole. Surffataan netissä aamuyöllä tietokoneella kännykän kautta kun muutakaan nettiä ei ole. Saadaan päähänsä katsoa huonekaluja ostosmielessä. Ihmetellä kun ei kuvia näy. Muistaa, miten itse otti kuvien latauksen pois päältä, ettei kännykällä surffailu tulisi turhan kalliiksi…
Tämän kaltaisissa tilanteissa ontto otsaluu voisi kohdata kovan objektin, esim. betoniseinän tai tiskipöydän reunan, muutaman kerran rytmikkäästi toistuen…
Misä mää oli ku järke jaetti?
-c-