Eräs kiva pieni yllätys tältä aamulta.
Hiihdän poikki Tampereen Keskustoria, nappaan telineestä mukaani Metron ja stoppaan liikennevaloihin. Ja vierestä kuuluu: ”You didn’t pay for that paper, you slimey bastard!”
Ja kappas, sehän on yksi työkavereistani, jo erinäisiä vuosia Suomessa asunut jenkkimies. Juttelen hänen kanssaan valoissa pienen hetken sekä sen ajan kun ylitämme tietä. Sitten jatkamme eri suuntiin.
Mutta se pieni hetki, muutama kymmenen sekuntia, sai mut todella hyvälle tuulelle. Unohdin hetkeksi sen, että hiihtoni kohteena oli apteekki ja sen särkylääkehylly.
Mental note to oneself: muista ottaa yhteyttä mieheen loman jälkeen, siinähän voisi olla kaveriehdokas. _Tällaisia_ asioita täytyy yrittää bongata ja niihin täytyy yrittää reagoida.
Intuitiota, ystäväiseni, intuitiota. Osta vaikka koko litra, jos kaupasta löydät 😀
-c-