Tässä jatkoa ties kuinka monennessa osassa aikaisempiin blogeissa viittaamiini tapahtumiin.
Keskustelimme avopuolison kanssa. Todellakin keskustelimme. Oli vähällä livahtaa perinteiseksi kädenväännöksi, mutta saimme onneksi pidettyä asiat raiteillaan.
Kerroin hänelle sisäisestä äänestäni. Siitä sisäisestä äänestäni, jota olin itsekin piilotellut itseltäni – uskaltamatta kohdata sitä. Niinpä, tässä malliesimerkki miehestä, joka ei ole tehnyt saarnaamiaan asioita itse. Vaan nytpä sain aikaiseksi.
Sisäisen äänen, intuition, haluamiseni, tahtomiseni, tarpeeni, kaiken sellaisen sanoma: pois tästä tilanteesta. Muutos on tarpeen, etäisyyttä on saatava. Keskustelujen jälkeen päädyimme ”asumuseroon”. Sovimme, että muutan toisaalle pariksi viikoksi, ja katsomme sitten, mitä tapahtuu. Meillä on molemmilla tilaisuus ottaa lomaa suhteesta. Ja miettiä omia päätöksiään ja omia halujaan. En missään nimessä poistu kokonaan perheen elämästä, nyt ikään kuin palataan ennen yhteenmuuttoa olleeseen tilanteeseen.
Samalla myös lapselle mahdollisuus kokea jonkinlainen pehmeä lasku, jos eroon päädytään. Parempi vaihtoehto kuin se, että varaisä pakkaa laukkunsa ja lähtee ykskaks. Rakastan sitä ipanaa, mutta lapsi ei voi olla parisuhteen perusta. Sellaisessa suhteessa eläminen on lapsellekin pitkällä tähtäimellä pahasta, mun mielestäni ainakin.
Tiedossa on, ettei tilanne ole millään tapaa tavanomainen, eikä ihan oikeasti rinnastettavissa ennen yhteenmuuttoa olleeseen aikakauteen. Mutta se on erilainen, jotain, mitä me keksimme oman elämämme ratkaisuksi yhdessä. En voi sanoa, että se olisi kaikille oikea ratkaisu.
Monta asiaa mietitty, monta tapaa kokeiltu, vihoviimeisiä kertoja ollut täältä maailmantappiin asti (tai siltä se ainakin on tuntunut…) Toisaalta raskasta, toisaalta vapauttavaa. Toisaalta helpottavaa, toisaalta mietityttää. Semmoinen se ihmismieli 🙂
Mutta mikä ihmeellisintä, tapahtui se asia, josta itsekin aina puhun muille: asiat lähtevät rullaamaan. Ensin sain todella hyvän kämppäehdokkaan vastauksena hakemukseeni, sitten perhetuttuni lupasi oman kaupunkiasuntonsa (ovat mökillä) mulle ilmaiseksi pariksi viikoksi! Samaan aikaan lapsi lähti käymään mummillaan ja avopuoliso kaverillaan. Asiat rullaavat, on tilaa miettiä asioita 🙂
Elämä jatkuu. Katsotaan mihin suuntaan 😀
-c-
EDIT: Lisäilin ja selventelin kirjoittamiani juttuja seuraavana aamuna.