Haa, pitkästä aikaa ruoka-aiheinen blogi! Mininainen, haarukka valmiiksi, kohta täältä pesee! 😀
Yritin kovasti järjestellä elämääni uudelleen. Työn alla, edelleen. Kityilyäkin päätin rajoitan. Täällä ollaan, edelleen. Mutta tässä nyt yritänkin enempi rajoittaa sitä ”ongelmakäyttöä”. Tiedättehän, hei, olen Caelestis, ja olen kityilijä. 🙂
Mutta eteenpäin, ruoka odottaa!
Tämän päivän sotkuisen näköinen ruokalaji on ihan allekirjoittaneen omaa tuotantoa, ensimmäistä kertaa ravintolan menulla. Siitä voi naattia haluamallaan tavalla. Tai olla vaikka naattimatta xD
[B]Caelin pekonisipulisieniyllätys[/B]
Heh, nimi kertoo jo melkein kaiken olennaisen. Tässä ohjeistusta, pikkaisen muokattuna toivon mukaan parempaan suuntan.
— Paistinpannu lämpiämään, levy kutoselle. Tilkkanen öljyä (kylmäpuristettua mieluusti, suomalainen rypsiöljy aivan loistavaa tähän tarkoitukseen)
— Kuori ja viipaloi kaksi keskikokoista sipulia (määrää voi vaihdella maun mukaan). Itse suosin tätä nykyä veneen mallisia viipaleita, jotka syntyvät nopeasti sipulia pystysuunnassa ”lohkoen”.
— Pannun kuumettua käännä levy neloselle ja viipaloi normipaketti pekonia (n. 150 g) pannulle. Itse helpotin työtäni pätkimällä viipaleita yksi kerrallaan saksilla. Pekonin voi vallan mainiosti korvata jollain muulla lihalla tai jättää pois kokonaan. Kasvisruuan ystäville tilalle voisin kuvitella sopivan vaikkapa ruskeat pavut tai tofusuikaleet (tosin tofu kannattaa silloin paistaa erikseen, maustaa soijakastikkeella ja lisätä valmiiseen ruokaan). Pyörittele pekonia vähän väliä paistamisen aikana. Lämpötilaa voi hetkeksi kohottaa viitoselle.
— Kun pekonit alkavat saada väriä, laita mukaan äsken leikatut sipulit. Viimeistään nyt levy takaisin neloselle.
— Puhdista ja viipaloi reiluksi viipaleiksi (itse leikkaan pituussuuntaan neljään leveään siivuun) paketillinen herkkusieniä (n. 250 g). Tölkkisienet eivät käy, tuoretta sen olla pitää! Siitakesienet käynevät myös yhdessä herkkusienien kanssa. Muista käännellä pekoninviipaleita välillä!
— Pekoni saisi olla aavistuksen rapsakka, kun lisäät sieniviipaleet pannulle. Nyt tarvitaan säännöllisempää pyörittelyä, jotta sienet kypsyvät tasaisesti.
— Halutessaan tähän voi lisätä vielä tomaattia. Pese ja kuutioi oman maun mukaan kolme suomalaista tomaattia (ei lisäaineita, tuoreempia, lyhyemmät kuljetusmatkat). Kun sienet alkavat olla kypsiä, laita tomaatinpalaset pannulle. Muista pyöritellä kaikkia ruoka-aineksia tasaisesti pannulla.
— Kun ruoka alkaa olla valmista, sammuta levy, mutta jätä pannu siihen vielä. Mausta haluamallasi tavalla.
— Itse suosin aivan peruskamaa, rouhin mustapippuria ison läjän. Jos et käyttänyt pekonia, mausta suolalla tai soijakastikkeella. Tomaattia jos laitoit, saatat ehkä haluta lisätä siihenkin suolaa. Valkosipuli sopii myös, ja siitä saakin paremmat mehut irti, kun sen laittaa ruokaan vasta tässä vaiheessa. Yrttimausteissa luovaa mielikuvitusta! Voisin kuvitella näiden sopivan (ei samaan aikaan, tosin): basilika, oregano, timjami tai korianteri. Korianterin kanssa voi myös kokeilla tilkkaa sitruunamehua. Basilika tai oregano taas pitävät tomaatin seurasta. Timjami nyt vain on hyvää, meikun suosikkiyrtti tällä hetkellä.
— Lautaselle kaveriksi salaattia, tuoretta tomaattia, tuoretta paprikaa, oliiveja, kapriksia, hillosipuleita, mozzarella-juustoviipaleita, jne. oman maun mukaan. Maustekastikkeista tähän sopii myös aïoli eli valkosipulikastike (ei mitään pirkan salaatinkastikkeita, kuulkaas!-) Leiväksi sopii jokin vaaleahko leipä tai patonki.
— Ruokajuomaksi esim. jokin hapahko puolikuiva valkoviini (merkeistä ei hajua) tai keskivertoa pirteämpi lager (Karhu oli liian mietoa tämän kanssa). Vesi tietysti on aina pop, se sopii kaiken kanssa.
[B]Salaattipallo[/B]
Bonuksena hauskannäköinen tomaatti-basilika-mozzarella -salaatti lisukkeeksi, jos haluaa vähän askarrella.
— Pese ja viipaloi pystyviipaleiksi (n. 5-10mm paksuja siivuja) kaksi isohkoa kotimaista tomaattia. Pidä yhden tomaatin viipaleet yhdessä leikkaamisen ajan, äläkä päästä niitä irtoamaan toisistaan. Näin tomaatin sisuskalut eivät valu ulos. Lopputuloksena kaksi ehjän näköistä, mutta viipaloitua tomaattia.
— Ota suosikkimozzarellajuustoasi yksi n. tomaatin kokoinen pallo. Viipaloi siitä n. samankokoisia ja -paksuisia viipaleita kuin tomaatistakin. Viipaleita tarvitaan kaiken kaikkiaan kaksi vähemmän kuin tomaattien viipaleita (voit tarkistaa laskemalla), jolloin niistä saattaa joutua tekemään ohuempia. Ei kannata masentua, jos ei mene ihan tasan, harjoittelulla oppii arvioimaan.
— Valikoi tuoreesta ruukkubasilikasta isoja lehtiä, napsi niitä yhtä monta kuin on mozzarellaviipaleitakin (eli yhtä paljon kuin on koloja tomaattiviipaleissakin).
— Nyt varmana jo olet oivaltanut, mistä on kyse. Eli tee ensin toinen tomaatti suoraan lautaselle, sitten toinen.
— Avaa ensimmäinen kolo ja sujauta väliin yksi mozzarellansiivuja yksi basilikanlehti. Mozzarellansiivun olisi hyvä olla suurinpiirtein kolonsa kokoinen tai pienempi. Basilikasta taas saa ihan suosiolla näkyä enemmänkin vihreää.
— Täytä tällä tavalla kaikki tomaatin kolot. Sama juttu toisellekin tomaatille.
— Kun molemmat tomaatit ovat valmiita, kaada niiden päälle pieni tilkka jotain hyvää kylmäpuristettua oliiviöljyä. Jos ei ole oliiviöljyä, osta kaupasta! Missään nimessä, ei ollenkaan, ei lainkaan, tähän saa laittaa mitään teollista sotkua. Kylmäpuristettua ja oliiviöljyä. Ellet sitten satu olemaan kylmäpursitetun rypsiöljyn maun ystävä, niin sitten sitä – mutta tottumatonta se saattaa kylmänä järkyttää.
— Ripottele päälle suolaa (hienoa merisuolaa tai ruususuolaa) ja rouhi lopuksi mustapippuria. Suolaa tarvitaan tähän ehdottomasti, se tuo makua yhdessä oliiviöljyn kanssa.
— Ja ei muuta kuin pääruoka salaattipallon vierelle 🙂
Näin tällä kertaa. Kaikkea sitä ihminen kirjoitteleekin, toivottavasti edes jollakulla oli hauskaa 😀
-c-
EDIT: Lisätty listalta unohtunut aïoli ja vähän yritetty selventää lukuelämystä muotoiluilla.
EDIT2: Ziisus, nyt vasta tajusin, miten pitkä merkintä tästä tuli! Ja mä kun kuvittelin, että ”ihan tällainen nopea vaan”… 😛