Illan aikana tuli itkettyä, naurettua ja kaikkea siltä väliltä. Sanoin ääneen ajatuksia jotka tähän asti olen pitänyt lähinnä ominani, ajatuksia ihmisistä, suhteista ja ihmissuhteista sekä siitä, mikä niissä pelottaa. Ääneen lausuessani tunnustin nuo ajatukset myös itselleni jotenkin todellisimpina kuin tähän asti. Se pisti ison rattaan tuolla pään sisässä pyörimään, mutta tavallaan myös helpotti.
Nyt painun addiktioni pariin silmäsalmiakkiaskin kera. Oikealta nimeeltäänhän se on Supersalmiakki, mutta silmäsalmiakiksi sitä on tullut kutsuttua lapsesta asti. Lisää salmiakkitarinoita? Säästän teidät niiltä, ja lähden Brothers and Sistersin pariin!