Isäni on nyt kovin huolissaan tuosta Ylöjärven mökkimiitistä. Juttelin hänen kanssaan hetken ja kerroin olevani menossa sinne.
Isä: ”Mikä sen ryhmän yhdistävä tekijä sitten on?”
Minä: ”Noo, ei sillä ole sellaista. Kunhan mennään yhdessä pitämään hauskaa.”
Isä: ”No juodaanko siellä paljon viinaa?”
Minä: ”Jotkut juo, jotkut ei…”
Isä: ”Se on aika vaarallista, mökki voi syttyä vaikka palamaan.”
Minä: ”Eiköhän siellä sen verran fiksua porukkaa ole ettei mitään katastrofeja pääse syntymään.”
Isä: ”Toivottavasti ei. Milläs sä menet sinne?”
Minä: ”Junalla menen, takaisin tulen yhden turkulaisen kyydillä.”
Isä: ”Onko se turvallinen kuski?”
Minä: ”Eiköhän se ole.”
Isä: ”Oletko sä ollut ennen sen kyydissä?”
Minä: ”En, mutta ollaan tavattu ja ihan järkevä tyyppi se on.”
Isä: ”Onko se sun ikäinen?”
Minä: ”Ei, kun mua jonkin verran vanhempi.”
Isä: ”No hyvä, sitten sillä on varmaan ollut ajokortti jo pidempään.”
Minä: ”Joo, niin varmaan. Hyvin se menee.”
Isä: ”Jäät sitten pois kyydistä vaikka kesken matkan jos näyttää siltä että se hurjastelee.”
Minä: ”Joo, joo… *huokaisu*”
Isä: ”Olet sitten varovainen siellä.”
Minä: ”Olen, olen.”
Voi isukkia, oikeastaan aika liikuttavaa 🙂