Joulurauhan julistus, lahjojen paketointi, joulukuusi, glögi, joululaulut radiosta, äidin auttaminen ruokien viimeistelyssä… Miksei silti oikein tunnu joululta? Aina ennen on tuntunut enemmän. Enpä tiedä, kai mua taitaa vieläkin ahdistaa jonkin verran. Edelleen harmittaa olla Suomessa, ja jotenkin epämääräisesti surettaa. Surettaa olla täällä, surettaa tämä typerä haikailu, surettaa perheenjäsenen puolesta ja surettaa myös se mistä aiemmassa merkinnässäni kerroin. Vaikea määritellä tätä tunnetilaa, kun en oikein itsekään tiedä, mikä kaikki tähän vaikuttaa. Tuntuu vähän hajanaiselta.
No. Tunnin päästä tulee Dublinin veli vaimoineen, tai siis tulivathan he Suomeen jo eilen, mutta nyt siis saapuvat joulunviettoon tänne vanhemmille. Myös mamma tulee ja sitten syödään sekä juodaan. Myöhemmin jaetaan lahjat, ehkä pelataan jotain ja maistellaan lisää viiniä sekä glögiä. Ehkä se fiiliskin sitten kohenee. Toivottavasti muilla on parempi mieli. Toivotan kivaa ja lämmintä joulua kaikille tärkeille.