Koko päivän on särkenyt pää. Ja ollut kylmä. Ja ollut etäisen huonovointinen olo. Ei se syysflunssa tainnutkaan sitten mennä ohi ihan olankohautuksella. Toivon hartaasti että pääsen huomisiin työpaikkapirskeisiin. Niitä on nyt siirretty sinne ja tänne jo ihan tarpeeksi kauan, enkä millään haluaisi sen enempää vaatia uutta siirtoa kuin jättää niitä väliinkään. Toisaalta kyllä luulen että menen niihin joka tapauksessa; on sitä ennenkin puolikuntoisena juhlittu. 😉 Vanhana ehtii sairastaa ja haudassa nukkua.
Tänään pitäisi hoitaa muutto, tai ainakin suurin osa siitä. Olen aika hyvin saanut pakattua tavaroita, mutta se inhottavin vaihe, kantaminen, on vielä edessä. Onneksi kyseessä on kesäkämpästä muutto, sillä mulla ei ole täällä mitään omia huonekalujani, pelkkää sälää vain. Ja kun muutan (ainakin väliaikaisesti) veljen kalustettuun kämppään, ei sohvan ja muun mukavan rahtaamissessioita tarvitse nyt viettää ollenkaan. Siltikin tuota kamaa tuntuu olevan vaikka muille jakaa, laatikko- ja pussikaupalla. Onneksi herra O tulee avuksi. Taitaa kyllä jäädä ravintolasyömiset tänään väliin tässä olotilassa. Mieluiten muuttopuuhien jälkeen majottaudun joko omaan uuteen kotiini tai O:n kotiin ja lusmuilen siellä koko illan. Syömään ehtii terveenäkin.
Olen kuunnellut Zen Cafea putkeen koko päivän. En kyllästy siihen ikinä. Nyt soi Rysty, ja siitä tulee mieleen kummallisia, sekalaisia muistoja. Muistoja ajalta, jolloin itselläni meni huonosti ja muistoja ajalta, jolloin eräällä läheisellä meni huonosti, huonommin kuin nyt. Tämän soidessa on sekä lohdutettu että oltu lohdutettavana. No, nyt ei ole tarvetta kummallekaan. Mulla menee hyvin, flunssasta huolimatta. 🙂