Tapasin unelmieni miehen. Siis ihan joka tavalla unelmieni miehen: älykkään, keskustelutaitoisen, kiehtovalla tavalla mysteerisen ja vielä pitkän, tumman ja seksikkäänkin. Sellaisen, jonka kanssa on hyvä olla, jota on suoranainen pakko koskettaa, ja jonka ajatuksista janoaa tietää aina vain lisää ja lisää. Se mies vei jalat altani.
Paha vain, että tuttavuus tämän unelman kanssa loppui lyhyeen; herätessäni olin jäljellä vain minä, peitto ja kaksi tyynyä. No, kai se olikin liian hyvää ollakseen totta. Tuo uni vain oli niin elävä, ja ihastukseni niin aito… Alitajuntani on ilmeisen kiero ja sadomasokismiin taipuvainen – kiusata nyt poloista tyttöä tuommoisilla unikuvilla!
On kai se kuitenkin hyvä että edes unissaan saa tavata jonkun sellaisen.