Hitto että mulla on unirytmi sekaisin. Viime ”yönä” menin nukkumaan puoli kuudelta. Ei vain väsyttänyt yhtään. Hilluin koneella, kirjoitin yhden jutun ja vielä viimeiseksi leikkasin kanien kynnet. Olipa taas uskomaton taistelu saada ne leikatuksi, etenkin Wilman kohdalla. Olen varmaan täynnä raapimisjälkiä kun tuo otus yritti käytännössä kiivetä rintakehääni pitkin pääni päälle. No, en luovuttanut ja nyt molemmat kanit ovat sydänjuuriaan myöten loukkaantuneita mulle. Pitää ehkä lepytellä niitä herkuin.
Meinasin kirjoittaa, että täytyy yrittää saada unirytmi valtavirran tasolle tässä parin päivän sisällä. Mutta ehkei sittenkään. Nimittäin lauantaina on ne halloween-pirskeet, joten sittenhän valvon taas aamuyöhön. 🙂