On ontto olo; liikaa ajatuksia päässä eikä mistään oikein saa kiinni. Krapula? No sitäkin, muttei pelkästään. Tätä on vaikea määritellä.
Vastoin lupauksiani juttelin taas exän kanssa. Tuntuu vain niin hirveän pahalta hänen vuokseen ja toivoisin voivani auttaa jotenkin. Hän on niin rikki, masentunut. Sanoi torstaina Tampereelle ajellessaan toivoneensa että joku hullu törmäisi häneen. Olisi kuulemma niin paljon helpompaa päästä pois. Erittäin huolestuttavaa. Mutta mitä voin tehdä? Ohjata hoitoon, vaikkapa terapeutin juttusille? Olen kyllä yrittänyt.
Haluan jatkaa omaa elämääni mutta en voi. Tuntuisi niin itsekkäältä ”hylätä” toinen ystävänäkin. En voi vain kävellä pois ja olla välittämättä J:n alamäestä. Tiedän etten ole vastuussa hänestä mutta en pysty kääntämään selkääni hänelle. Jotain täytyy tehdä, edes yrittää. Mutta mitä?
Haluaisin että joku huolehtisi välillä minusta. Ottaisi kainaloon ja valehtelisi että kaikki järjestyy. Hoitaisi J:n kuntoon.