Keittelin puuroa, laitoin kahvinkeittimen päälle ja nautiskelin kämppään leviävästä kahvin tuoksusta – kunnes havahduin siihen, että silmäkulmasta näkyi jotain tummaa, joka laajeni ja laajeni. Katsahdin kahvinkeittimen suuntaan ja kas vain, en sitten ollut laittanut pannua paikoilleen vaan käynnistänyt keittimen ns. tyhjän päälle. Kahvia oli siinä vaiheessa jo suurehko lammikko pitkin pöytää ja ylimmäistä, auki ollutta laatikkoa niin, että kaikki haarukat, veitset ja muut välineetkin olivat yltä päältä kahvissa.
Niin sitä pitää. Josko koittais jatkossa pysyä edes sen verran tässä maailmassa, ettei harhailevat ajatukset aiheuttaisi vastaavaa kahvitulvaa…