Seitsemän päivää töitä takana. Nyt pari vapaata, sitten päivä töitä, sitten pari vapaata, sitten pari päivää töitä, ja sitten kaksi vapaata taas. Corkilaisittain [I]niiiice[/I]! Lähdetään tänään ton Irlannin ihmeen kanssa Uuteenkaupunkiin teltan kera; tarkotus ois vähän juopotella, grillailla, saunoa, uida, pelata minigolfia, ehkä meloa jne. Ollaan siellä näillä näkymin pari yötä. Vielä pidempi [I]niiiiiiice[/I].
Olen oppinut uutta itsestäni. Kun alan vajota uneen, mumisen tyytyväisesti sekä puren hampaita yhteen. Eilisaamuna kuulemma myös kuorsasin, mitä en kyllä koskaan tee, enkä siis nytkään myönnä tehneeni. Unissani olen puhellut harva se yö, mutta se nyt ei ole mitään uutta allekirjoittaneelle. Yleensä kuulemma juttelen suomeksi, mutta tässä yönä eräänä sujui jo unienglantikin: ”I know that guy with a red shirt”. Enimmäkseen kuitenkin harrastan unikietoutumista toiseen puoliskoon, mikä ei haitanne kumpaakaan meistä.
Joo, ollaan riideltykin. Enemmän kuin kerran. Oon ollut melko [I]pissed off[/I] joinakin hetkinä. Mutta entä sitten? Riidat kuuluu elämään, suhteeseen kuin suhteeseen – ainakin mulla siis. Jos en tulistuisi toiselle osapuolelle – alkuvaiheessakin – voisin saman tien lopettaa koko suhteen. Mun tapani olla hulluna johonkin kun on sitä, että tunnen täysillä, joka tavalla. Suhde sujuu jos välillä ärsyttää. Enimmäkseen kuitenkin hymyilyttää yhäti edelleen.
Ps. Koipi on siinä kunnossa, että vetäisin eilen ekan juoksulenkin pitkään aikaan. Tai no, virallisesti se oli tänään, koska tapahtui puoli kahden aikaan yöllä. Teki hyvää. Oon saanut henk.koht. terapeuttini, juoksun, takaisin. <3