Hittolainen mikä sunnuntaiahdistus päällä. Jossei tää olis niin masentavaa, mua melkein huvittaisi se, miten ihmeen alakuloinen fiilis voi olla ilman mitään varsinaista syytä. Liiasta hauskuudesta ilmeisesti sakotetaan, ja jostain syystä hauskuuspoliisi on ottanut mut spesiaaliksi silmätikukseen. Oon meinaan kuullut huhua ettei läheskään kaikille tule näitä sunnuntai- ja krapula-ahistuksia.
Mutta joo, hauskaa oli Lonttisten pikkujuhannuksessa. Meitähän ei harmaa sää pidätellyt, vaan siitä huolimatta saunottiin ja grillailtiin ihan antaumuksella. Crowmoor (tässä tapauksessa myös kuoh[B]k[/B]ari), puusauna, grilli, kivat immeiset ja Castle varmistivat taas kerran loistavan illan. Lähes kaikki meni putkeen, tosin yöllä tuli vähän mokailtua, ja siitä on hienoinen morkkis vaikkei sinänsä ole syytäkään; enhän mä ole kellekään tilivelvollinen tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. Eikä mikään vähennä yhtään sitä, mitä tunnen. Päinvastoin.
Tänään on ollut ihmeen halipulainen olo. En voi väittää ettenkö olis saanut hellyyttä cityläisvierailtani (viitaten esim. Stackelin kanssa köllöttelyyn :D), mutta vaikka sekin oli jees, eniten sitä kuitenkin kaipaisi joltain Erityiseltä. Mietin tossa aiemmin, että kaikkein mieluiten nyt vain makaisin kylkimyyryssä yhden tietyn ihmisen kanssa, sillain ihan ihan lähellä. Kaks ja puol päivää, niin pääsen rutisteltavaksi. Miten sekin tuntuu nyt niin loputtoman pitkältä ajalta…