[I]”Mä olen aika mahdoton ihminen. Mä tahdon tehdä asioita oman pääni mukaan, ja mulle on mun työ tärkeä. Mä olen turhamainen ja pedantti ja oikukas, ja ivallinenkin mä olen. Mä pystyn jättämään miehen helposti. Mä itken ja suren sitä vähän aikaa, ja sitten tulee toinen mies ja mä huomaan, että mä olen unohtanut sen ensimmäisen kokonaan. Sellainen mä olen.”[/I]
(Katkelma Virpi Hämeen-Anttilan kirjasta [I]Muistan sinut Amanda[/I].)
Luin tuota kohtaa eteenpäin ja odotin, että millon tulee se kohta, joka ei täsmää. Sitä ei tullut.