Padot auki!

Pudasjärven valtuusto päätti eilen kannattaa Kollajan tekoaltaan rakentamista. Luonto hävisi hanketta aggressiivisesti lobbaavan PVO:n työn tuloksena yhdellä äänellä.

Suomi pitää hallussaan kyseenalaista maailmanennätystä. Olemme tuhonneet yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme padoilla. Viimeisten vapaiden koskien säilyttämiseksi säädettiin koskiensuojelulaki. Tämä laki syntyi valtaisan kamppailun tuloksena. Ihmiset nousivat barrikaadeille voimayhtiöitä vastaan. Kollajan allashanke edellyttää koskiensuojelulain purkamista. Tämä sytyttää koskisodan uudelleen.

Vuosikymmenten ajan vapailla koskilla tai luonnossa lisääntyvillä kalakannoilla ei katsottu olevan Suomessa mitään arvoa. Kalat kasvatettiin kasvattamoissa ja laskettiin järviin tai mereen, jotta kalastajat voisivat kalastaa ne sieltä. Luonnonvaraisten vaelluskalakantojen annettiin kuolla sukupuuttoon. Viimeisten parin vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos. Luonnonsuojelijat ja vapaa-ajan kalastajat ovat aktiivisuudellaan haastaneet vanhat toimintatavat. Yksikään koskiensuojelua vastustava puolue ei tule selviämään uudesta koskisodasta ehjin nahoin.

WWF julkaisi eilen päivitetyn kalaoppaansa, jossa arvioidaan kalakantojen tilaa. Itämeren alueen villien lohikantojen tilanne on hiljalleen parantumassa kalastusrajoitusten myötä. Vahvimmat lohikannat kestävät nykyisen kalastuksen, mutta suurin osa villeistä lohikannoista on vielä turvallisten rajojen alapuolella. Kantojen elpyminen kestävälle tasolle voi viedä vuosia ja se edellyttää kalojen kutujokien avaamista. Eli jo olemassa olevien patojen purkamista.

Koskiensuojelu ei ole kysymys ainoastaan Pohjois-Suomessa. Helsingin läpi virtaa joki, jota me olemme kohdelleen todella pitkään todella huonosti. Vantaanjokeen on vuosisatojen kuluessa rakennettu monia patoja ja jokea on käytetty enemmän viemärinä kuin arvokkaana vesistönä. Luontaisesti lisääntyvät alkuperäiset vaelluskalakannat ovat tuhoutuneet ja vesi on ollut pahimmillaan hirvittävässä kunnossa.

Nyt Vantaanjoki on kuitenkin paranemassa. Joen rannoille on rakennettu vedenpuhdistamoita, turhia patoja on purettu ja vedenlaatu on saatu paranemaan. Lukuisat vapaaehtoiset ovat kunnostaneet kalojen kutupaikkoja. Uhanalainen meritaimen on jälleen palannut jokeen.

Joella on kuitenkin iso ongelma: Vanhankaupunginkosken voimalaitos. Pato on merkityksetön sähköntuotannon kannalta, mutta se on osa kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä. Pato estää monien kalakantojen nousemisen jokeen.

Kysymys kuuluukin, miksi me asetamme suuremman historia-arvon padolle kuin sille luonnonkoskelle, jonka pato aikoinaan tuhosi? Kosken historiallisesta merkityksestä kertoo paljon Helsingin ruotsinkielinen nimi Helsingfors (fors: koski). Vantaanjoki voidaan palauttaa sellaiseksi koskiparatiisiksi, joka se on joskus ollut.

Muualla maailmassa patojenpurkutalkoot ovat jo käynnissä, USAssa puretaan jopa 200 patoa vuosittain. Meidänkin pitäisi oppia tehdyistä virheistä. Meidän on purettava patoja, ei rakennettava niitä lisää.

Seuraa Emman kampanjaa täällä!