Tai miksikähän sitä sanoisi… Fysiatri luki magneettikuvat ja totesi selkäkivun aiheuttajaksi ikäkulumisen. Niin kuin ei tuota olisi jo valmiiksi tiennyt (tuli mieleeni, että onko lääkäri noin sanoessaan tositosi neuvoton eikä tiedä miten tutkimuksia voi jatkaa). Niin tai näin, lähetteen kanssa fysikaaliseen hoitoon ja sitä rataa. Hitsiläinen. Tässä vaiheessa pitäisi uskoa että hoidosta on ehdottomasti apua ja sen avulla paranee; ellei usko, ei paranemisesta ole takeita…
En tokikaan vähättele sitä, miten helpottunut olen siitä, ettei rangassa ollut murtumaa/pullistumaa! Sitä paitsi selkäni ollessa tutkimuksen alla työlistalle tuli paljon muutakin. Esim. nyt kiinnostaa aamulabran lisäkilpparitulokset ensi viikolla. Yksi asia johtaa toiseen jne…
No, paljoa ei innosta ajatus ke töihinpaluusta: täysi päivä päätteellä istuen ei naurata, jos jo nyt viiden minuutin normi-istuminen raatelee (istunkin kotona ollessani soffanojatuolissani poikittain, jalat selkänojan yli). Yritän ottaa esinaiseni palaveriin ja selvittää, mikä minulle olisi näissä olosuhteissa paras vaihtoehto – niin itseni kuin työporukankin vuoksi.