Kuiskaus

Kokemuksesi tästä hetkestä tuntuu toisinaan ahdistavalta. Olo on eksynyt, tuskainen, haavoittunut. Tuntuu siltä kuin olisi tapahtunut jokin suuri virhe. Jotakin on peruuttamattomasti rikki, mahdollisuudet ovat menneet ja peli on pelattu. Projekti nimeltä elämä on karahtanut kiville. Tällä kertaa lopullisesti. Sinut on lyöty. Mieli toistaa ties monennenko kerran tarinaa, jossa sinulle on langennut heikon, tyhmän, surkimuksen, epäonnistujan, syyllisen, häviäjän, marttyyrin tai hyväksikäytetyn osa. Saattaapa mielesi vakuuttaa, että olet niitä kaikkea. Sinä uskot. Nielet tarinan. Uskot mieltäsi. Olet syvällä mielesi kaivamassa kuopassa. Makaat paikoillasi. Ruoskit itseäsi. Itket. Kiroat. Huudat. Sadattelet elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Ehkä sittenkin kaipaat pois kuopasta. ”On oltava jotakin parempaa”, ajattelet. Mielen jukeboksin uusinnat uuvuttavat. Haluat kääntää niille selkäsi. Haluat unohtaa. Päätät paeta. Shoppailua, pelejä, kirjoja, elokuvia, sosiaalista mediaa, purjehdusta, puutarhanhoitoa, ruokaa, alkoholia, irtosuhteita, urheilua… mitä tahansa muuta kuin tämä masentava kokemus, tämä surkea tarinoiden kavalkadi, tämä viheliäinen hetki elämässä. Haluat kirjoittaa uuden paremman tarinan, jossa sinulla on kiinnostava rooli.

On muitakin mahdollisuuksia. Mielesi uskoo tietävänsä, mistä elämässä ja tässä hetkessä todella on kysymys. Se sepittää tarinaa sinusta ja paikastasi tässä maailmassa juuri nyt. Tarinassa tämä hetki leimataan pikaisesti hyväksi, huonoksi, arvokkaaksi, arvottomaksi, hyödylliseksi, hyödyttömäksi, mielenkiintoiseksi, tylsäksi… mutta onko todella niin, että tunnet tämän hetken? En nyt tarkoita mitään tarinaa, en mitään älylliskäsitteellistä kuvausta tästä hetkestä. Tunnetko mitä tämä hetki on sellaisenaan, käsitteistä paljaana? Tunteminen on konkreettista aistimista. Kehosi on käsittämättömän monimutkainen ja herkkä elämän mestariteos. Tämä hetki on kehosi kokemus väreistä, muodoista, äänistä, tuoksuista ja tuntemuksista. Tämä hetki on energiaa. Elämää. Tunnetko kuinka elämä liikkuu sinussa juuri nyt? Tämä sisäänhengitys. Tämä pakahduttava tuntemus sydämessä. Tämä uloshengitys. Ajatus tulee. Annat ajatuksen mennä. Tämä sisäänhengitys. Tuulenvire hiuksissa. Uloshengitys. Auringonlämpö käsivarsissa. Sisäänhengitys. Polttava tuntemus vatsassa. Uloshengitys. Kihelmöivä tuntemus niskassa.

Tämä hetki ei ole virhe. Sinä et ole virhe. Elämä sykkii kaikessa täyteydessään juuri nyt. Elämä koskettaa sinua lukemattomin tavoin. Olet arvokas ja ainutlaatuinen, rajaton ja käsittämätön tila, jossa elämä ilmentyy ja liikkuu. Tämä hetki muistuttaa ettet ole mikään ajatusten, käsitysten, odotusten, saavutusten tai pettymysten eloton kulissi, jota pitäisi vaalia ja varjella maailman tuulilta. Olet maailman tuulet. Olet tila, jossa tuulet puhaltavat. Iho, jota tuuli koskettaa. Tuulessa taipuva pihlajan oksa. Ruohonkorsi. Valo. Taivaan sini. Poutapilvet. Pakahtuva sydän. Kyyneleen suolainen maku. Tämä hetki kuiskaa, että olet enemmän mikään tarina, työhistoria, ansioluettelo, diagnoosi. Olet käsittämätön. Olet arvoitus. Mysteeri. Olet rakkaus. Tunnetko tämän hetken kosketuksen? Kuuletko kuiskauksen? ”Älä käännä selkääsi. Tule lähemmäksi. Tule vielä lähemmäksi. Tule aivan lähelle. Kosketa minua. Ota minut syliin.”

Käsittämätöntä viikonloppua!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)