Kävin katsomassa Gravityn. Sandra Bullock ja George Clooney eivät olleet ollenkaan hullumpi – about viiskymppinen – astronauttipari. Mutta kyllä tämä planeettamme, jota kuvattiin monesta kulmasta ja eri vuorokauden aikoihin, oli fantastinen. Siellä alhaalla oli kaikki. Luonto, elämä, ihmiset, aine, energia – ja kaikki kiertää vuosimiljoonasta toiseen tuottaen uusia eliöitä ja uusia ihmisiä, tietoisuuksia. Siellä geenit kiertävät ihmisestä ja vuosisadasta toiseen. Siellä ryypätään, rokataan ja rakastellaan. Siellä käydään sotia. Siellä palvotaan jumalia. Siellä kuollaan ja synnytään…Kun katselin Maapalloa mustaa avaruutta vasten ja samalla näin astronauttien kelluvan ja taistelevan painottomuutta vastaan siellä tyhjyydessä, niin se maailma vaikutti jotenkin arvoitukselliselta ja suorastaan mysteeriltä. Tuli sellainen tunne, että mysteeri tai ei niin aurinkokuntasysteemi on suorastaan nerokas – mutta missä ihmeessä me oikein seilataan. Mikä tämä Maapallo oikeastaan on. Miten on mahdollista, että tällainen keidas on "keskellä" ei mitään…
Sandra ja George leijailivat elementissä, jossa oikeastaan mikään arkipäiväinen ei päde. Ja maailmankaikkeus on täynnä tätä elementtiä eli avaruuden tyhjyyttä ja kuitenkin siellä täällä avaruudessa on saarekkeita kuten Maapallo, joissa kasvaa pieniä tietoisia olentoja, jotka voivat elää vain näillä pienillä saarekkeilla. Tämä rakas jokapäiväinen elämämme ja maailmamme on ainoa maailma, jonka tunnemme. Me iloitsemme siitä – tästä hauraasta maailmasta, se on meidän elämämme, ihmisten maailma. Meidän ei tarvitse tietää mistään muusta ollaksemme onnellisia Maan päällä. Nauttikaamme tästä elämästä ja tästä maailmasta ja hellikäämme sitä. Mutta tuli siinä sitten myös mieleeni, että mitäköhän tuo ns. tyhjä painoton avaruus itse asiassa on. Se on TOSI laaja ja valtava. Siihen mahtuu vaikkapa Phoenixin superklusteri – jättimäinen miljardien galaksien rakenne universumissa, osa kosmista verkkoa, jossa pimeä aine sitoo galaksit ja galaksiklusterit yhteen muodostaen maailmankaikkeuden superrakenteen. Hmm………..?
Sandralla ja Georgella on molemmilla ruskeat silmät – myös se tuli katsojalle hyvin selväksi 🙂 Ja sekin, että ihminen voi rakastaa maata jalkojensa alla…ja painovoimaa…