Ei tervettä päivää

Onhan tuo tiedetty: jääkiekkoilija on rampa ankka elämälle lopetettuaan. Ketään ei nimi eikä kohtalo enää kiinnosta. Psyykkisesti on kestämistä. Ja jos ei nyt sentään niin pitkälle [i][url=http://otava.fi/kirjat/9789511305224/]Läpi Helvetin[/url][/i] vajoa kuin [b]Marko Jantunen[/b], on fyysisesti kolhutonta paikkaa vaikea löytää. Eikä tarvitse yltää KHL-NHL -tasolle. Suomessa sai ja saa jo amatööritasolla komeasti kuonoonsa jos koko kroppaansakin tällin poikineen. Vaikka hyvissä ajoin älyää siirtyä kaukalon laidan toisella puolelle. Vaikka valmentajaksi, kuten [b]Pentti Matikainen[/b], joka lopulta oli päävalmentajana hankkimassa Suomelle ensimmäistä arvokisamitalia, sitä Calgaryn hopeaista.

Uunituoreessa kirjassa hän summaa henkisten kolhujen lisäksi seuraavanlaisen fyysisen listan: [i] – polvileikkaus – nenä (oma poika ei tunnistanut isäänsä) – molemmat polvet – molemmat olkapäät – vasen kyynärpää – niska – kahdesti selkä – seitsemän hampaan silta – yksi alahammas – pallolaajennus 51-vuotiaana[/i] Siinä ovat föönit jos takatukatkin jossain vaiheessa olleet pahasti sekaisin. [b]Hannu Kauhalan[/b] [i]Mies joka vei leijonat mitaleille – Pentti Matikaisen jääkiekkoelämä[/i],Tammi 2016, on jääkiekkoasiakirja Joensuun pojan etenemisestä itärajalta Suomen maajoukkueen valmentajaksi sekä HIFK:n toimitusjohtajaksi. Kirja on pitkälti tuttujen ratkaisupelien ruodintaa: ei aiheuta otsikoita lehtiin, koska yleisöä – so. lehdistöä – sytyttävä paljastava ja juoruileva aines puuttuu tyystin. Siis: Asiallisesta miehestä asiallinen kirja.