Tuossa näkyi itsenäisyyspäivän hujakoilla iloinen uutinen lehdillä, jotta presidentti, ihan ite, oli myöntänyt kunniaa tämänkin köyhän ja syrjäisen kunnan päättäjille.
Oli monenlaista kunniamerkkiä suonut kunnan poliitikkomiehille kaikenlaisin ristein riipuksin sekä hopeisinkultavöin. Mirhamit oli jättänyt varmaan naisille jaettaviksi sitten joskus myöhempinä aikoina.
Tarkemmin kun asiaan paikallinen m.o.t.-toimitus Osuuskaupan penkillä paneutui ja palkinnon halkitutki, niin tulokseksi penkkiläiset saivat yksimielisen johtopäätöksen, jonka ykskantaan lausuivat julki ohikulkijoille: [b]kepulaiset nuoret kunnallispoliitikkomiehet siinä keskenään kunniaa toisilleen jaeskelivat.[/b] Just ne samat jotka eniten puhuvat lähidemokratian tärkeydestä kunnan päätöksiä tehdessä. Toteuttivat sitä näin.
Vaan samapa tuo ja yks hailee: ilmasta ja halpaa huviahan tuo noihen rilikuttimien jakaminen on – eikä vaikuta veroäyriin. Antaa mennä vaan ja onnea!
Siihen suuntaan porukat asiaan suhtautuvat niin penkillä kuin penkin vierustoilla.
