Keikka-amatöörin tunnistaa monista asioista:
– luulee jokaista pitkätukkaa Jone Nikulaksi
– olettaa, että Nightwish esiintyy kerran viikossa Helsingissä
– vetää kamalat kännit ennen keikkaa ja valittaa, kun kaikkialla ei saa ”sidukkaa” juoda
– kuuluttaa kaikille suosikkibändinsä
– laulaa kurkku suorana ja päin persettä koko keikan (myös vääriä biisejä)
– valittaa pahaa oloaan loppukeikan ja missaa (muiden onneksi) edes osittain sen bändin, jota oli tulossa katsomaan
– kehuu taksijonossa päässeensä tiskillä juttelemaan idolinsa ja Jone Nikulan kanssa
– kiristää kenen tahansa enemmän keikoilla käyvän pinnan…
