Nyt se pahuksen flunssa taisi iskeä. Olen taistellut kaikenlaisia tauteja vastaan tunnollisesti puoli syksyä ja katsellut, miten työkavereita ja teinejä kaatuu milloin kuumeeseen, keuhkokuumeeseen kuin megaflunssaankin.
Veikkaan, että syyn sairastuttamisestani saa YTV. Kun kastuin ja kylmetyin lämpimistä vaatteista, hyvistä kengistä ja isosta sateensuojasta huolimatta maanantaina kahdesti, tiistaina kerran ja keskiviikkona kerran, ei mikään ihme, että nyt nuhisee. Kun bussi on vähintään puoli tuntia myöhässä ja sitä seisoo pysäkillä, jossa on metri lunta eikä katoksesta tietoakaan, voisi saman tien kertoa jo sairastuvansa. Mahtavaa. Huominen puheääneni tuskin kestää mitään.
Saapas nähdä, paljonko bussi on huomenna myöhässä. Haaveilen omasta autosta, vaikka se on epäekolginen ja kallis. Silloin ei tarvitsi elellä huonosti ja vaihteleva-aikatauluisesti kulkevien bussien orjana. Talviaikaan työviihtyvyyteni suurin este on kyllä YTV. Aamubussi pysyy yleensä suurin piirtein ajassa. Iltapäivällä se voi olla melkein 10 minuuttia edellä tai vartin jäljessä aikataulusta. Siinä ei paljon naurata.