Olen tainnut onnistua rakentamaan itselleni kaikesta huolimatta pikkuisen yrmyn imagon. Töissä kuulin kahden pienokaisen keskustelevan keskenään ja huomasin toisen osoittelevan nuutunutta tätiä kohti. Se isompi selitti pienelle, että tuo mustatukkainen täti tuolla ei ole ollenkaan niin paha kuin miltä se näyttää, vaikka se kuunteleekin heviä. Pienempi tsiigaili alta kulmien ja sanoi jotain siihen suuntaan, ettei tuo nainen voi kuunnella heviä – ”…koska meidän isä kuuntelee heviä ja sillä on blondi käkkäräpää.”
(Täti kuuntelee metallia kuten varmaan niin moni muukin noiden lasten vanhempi…)
