Jukka Aminoff

Yrityksen pitää valita brändinimi sekä tuotteiden ja palveluiden nimet huolellisesti, koska niiden kanssa joutuu harjoittamaan yhteiseloa varsin pitkään. Nimien ja sanojen merkitykset muuttuvat myös koko ajan, jonka takia jotkut nimet voivat joutua vahingossa hieman hupaisaan valoon. Tämän takia kannattaa tietää, että mistä nuoriso puhuu, jotta ei vahingossa tee tarpeettomia virheitä.

Maailma on myös kansainvälinen. Nimien luomishetkellä sitä ei välttämättä edes pohdi kansainvälisiä markkinoita, koska jotkut nimet ovat tarkoitettuja ainoastaan kotimaan markkinoita varten. Jotkut nimet herättävät suurta hilpeyttä ja sosiaalisen median aikakautena, jotkut brändit voivat saada suurtakin huomiota varsin yllättävällä tavalla, jos tieto leviää kulovalkean tavoin ympäri maailman. Tämä on tietysti jokaisen markkinoijan toiveuni.

Tästä tulikin mieleen yksi tapaus 2000-luvun puolivälistä, vuosi taisi olla 2003. Allekirjoittaneelle näytettiin yhtä amerikkalaisten ylläpitämää nettisivustoa, jonne oli kerätty brändien ja tuotteiden nimiä, joilla oli hieman tuhmat merkitykset. Nimet olivat pääasiassa amerikkalaisia ja englantilaisia nimiä. Nämä huvittivat tietysti suuresti.

Sitten tuli vastaan useille suomalaiskotitalouksille tuttu tuote. Nimittäin Jussipussi-sämpylät. Vaikka pidän itseäni kaksikielisenä englannin kielen osalta. Jäin ihmettelemään, että mitä hauskaa nyt tuossa kuvassa oli. Arvoitus ratkesi pian, koska kyse on siitä, että miten Jussipussi lausutaan, erityisesti englannin kielessä (laus. Yusi Pusy). Tästähän riemusi repesi.

Jatkoimme tuotteiden selaamista eteenpäin ja ruudun eteen ilmestyi sipsitehdas Taffelin megapussi. Riemu repesi jälleen. Jotkut amerikkalaiset ovat sanoneet, että heille on muodostunut perinteeksi ostaa Taffelin megapusseja, kun käyvät Suomessa, koska siinä on nimittäin jotain huipaisaa, kun voi tarjoilla pikkusuolaisia megapussista.

Jokin Tampereella sijaitseva pussilakanoiden valmistaja voisi ottaa tästä asiasta ilon irti. Tarinan opetus on kuitenkin se, ettei kaikkea voi hallita nimien suhteen, eikä kannata, koska monilla on sen verran suuri huumorintaju, että he saattavat nähdä aiemmin tylsänä ja harmaana pidetyn brändin täysin uudessa, myönteisessä valossa. CITY-lehden lukijoissahan on runsaasti yrittäjiä ja johtajia, jotka työskentelevät yökerhojen, baarien, ravintoloiden, kahviloiden, festivaalien, muodin, taiteen, elokuvien ja muiden kuluttajabrändien keskuudessa. Eli nimivalintoihin kannattaa paneutua syvällisesti.

Lisäys klo 21:59

Saatujen tietojen mukaan Satakunnan alueella sijaitsevassa Cumulus-hotellissa oli 1980-luvulla baari, jonka nimi oli Cum Bar. Tämä oli huvittanut erityisen paljon brittejä, jotka olivat asioineet alueella yritysvierailujen takia. Baari sai nähtävästi toimia kyseisellä nimellä varsin pitkään. Cum-sanan tarkoituksena oli viitata pilveen, mutta kävi hieman köpelösti. Nimi ei kuitenkaan nähtävästi haitannut, koska nesteitä tuli nautittua kuiviin suihin.

Yritystoiminnasta luodaan usein sellainen mielikuva aivan kuin yritykset olisivat julkisia instituutioita, jotka pysyvät paikallaan täysin järkkymättöminä. Todellisuus on usein aivan toinen, koska yritykset ovat jatkuvien muutospaineiden keskellä, mikä johtuu siitä, että nousevat teknologiat, ostokäyttäytymisen jatkuvat muutokset, sääntelyt, verot, kilpailijoiden pelisiirrot ja yleiset taloustilanteet muovaavat markkinaympäristöä koko ajan uuteen uskoon. Samaan aikaan yritys voi olla lasku- tai kasvupaineiden keskellä, mikä taas vaikuttaa sisäiseen kehitykseen.

Siksi yritykset ovat innoissaan prosesseista ja järjestelmistä, koska ne luovat toimintavarmuutta, mutta samaan aikaan yrityksien pitää olla erityisen luovia, kun tehdään uusia siirtoja. Halutaan kasvattaa nykyisten tuotteiden ja palveluiden menekkiä. Luodaan uusia tuotteita ja palveluja. Samalla kasvupaineet muovaavat yrityksiä sisäisesti. Tässä tilanteessa yritykset ovat usein tuntemattomilla vesillä, jonka takia yritystoiminta voi muistuttaa enemmän Spinal Tap -rokkiyhtyeen rosoista kiertuematkaa kuin niitä kaunosieluisia, lähes täydellisyyttä hipovia teorioita, joita opetetaan kauppakorkeakoulujen bisneskirjoissa.

Spinal Tapin tärkein muistutus on se, että yrityksien pitää olla koko ajan liikkeessä. Virheitä ja onnistumisia tapahtuu koko ajan. Tärkeintä on mennä eteenpäin. Eräs amerikkalainen yritysomistaja antoi suomalaiselle yritysjohtajalle potkut 1980-luvulla. Yritysjohtaja ihmetteli, että miksi näin tapahtui, koska hän ei ollut tehnyt mitään. Tämä olikin juuri se syy potkuille, koska hän ei ollut tehnyt mitään. Yritysjohtaja oli ajatellut, ettei hän tee mitään, koska silloin ei tullut tehdyksi virheitä - tämä olikin hänen suurin virhe, siis tekemättömyys. Tämän takia Spinal Tap -elokuvan pitäisi olla pakollinen opintoaineisto bisneskouluissa, koska tärkeintä on mennä eteenpäin, vaikka tulisi tehtyä runsaasti virheitä. Bisnesmaailma on enemmän Spinal Tap kuin osaamme arvatakaan.

Suomen kesä on sateinen, kylmä ja rakeinen. Ainakin tänä vuonna. Siksi laulaja Pete Parkkonen pitäisi valita Suomen parhaimmaksi sääennustajaksi, koska on hän luonut tätä varten oman musiikkikappaleen - Kohta sataa.

Kaikki naiskatsojat ja jotkin miehet sanovat tietysti, että tätä kappaletta katsotaan ja kuunnellaan siksi, että tiedetään, että minkälainen sää on tänään ja huomenna tulossa.

Monet miehet ovat oikeutetusti huolissaan siitä, että miten komeita nykymiehiä esineellistetään. Kaikkea meidän tulee nykypäivänä kestää... myös sääennustamisen suhteen.

Johtaja on Media! -tietokirjailija, tohtori Jukka Saksi esitti ensimmäisenä, että Parkkonen pitäisi valita vuoden sääennustajaksi.

Lontoon Chelseassa sijaitseva Saatchi Gallery on vierailun arvoinen paikka, jos olet poptaiteen ja populaarikulttuurin ystävä. Moderneille ja luoville sieluille kyseessä on omanlainen kehto sykkivässä Lontoossa, joka voi antaa paljon ideoita omaan työhön. Galleria osaa yhdistää epämuodollisen ja räväkän otteen taidemaailmaan, mutta osaa samalla yhdistää uutta ajattelua galleritoimintaan - erityisesti hyödyntämällä digitalisaatiota.

Hyvänä esimerkkinä voi mainita sen, että monet taulut eivät ole paikan päällä fyysisinä teoksina, vaan digitaalisessa muodossa. Digitaalisia ruutuja voidaan käyttää hyväksi siten, että monet teokset voidaan muuttaa hetkessä toisiin. Galleriavieraillijoita houkutellaan myös interaktiivisuuteen teoksien kanssa, koska vieraat voivat käydä antamassa sydämiä teoksille painamalla digitaalisia näyttöjä, joka ovat teoksien vieressä. Sydämien antaminen muistuttaa hyvin pitkälle sitä, että miten annetaan sydämiä Instagramissa.

Perinteisen taiteen ystävä voisi sanoa, että kyseessä on epäsovinnainen tapa harjoittaa galleriatoimintaa, koska sydämien antaminen voisi tehdä toiminnasta liian populaarikulttuurimaista, mutta sitä juuri Saatchi Gallery edustaa. Mitä eroa on sillä, että käy antamassa sydämiä tauluille Instagramissa tai Facebookissa, mutta sitä ei voisi harjoittaa kivijalassa? Kyseessä on oikeastaan hyvä tapa tuoda modernia ajattelua galleriatoimintaan.

Saatchi Galleryn näyttelyissä näkyy paljon tunnettuja henkilöitä kuten Andy Warhol, Bono, Rod Stewart, Frida Kahlo, Rihanna ja monet muut. Gallerian kirjakauppa on luovien sielujen taivas, koska sieltä löytyy paljon taidekirjallisuutta jokaiseen lähtöön, eli kirjoja graafisesta suunnittelusta aina mainosalan kirjallisuuteen. Gallerian perustajan Charles Saatchin teos We Are Bananas kannattaa ottaa mukaan, koska teoksessa kerrotaan eri valokuvien mystisiä taustoja.

Galleria on tullut tunnetuksi vuosien saatossa siitä, että galleria on tuonut esille uusia taiteilijoita sekä halunnut tehdä taidetoimintaa vapaamielisellä otteella. Tämän takia galleria on saanut välillä arvostelua osakseen, eli sitä voisi sanoa, että galleria on onnistunut tavoitteessaan raja-aitojen kaatajana.

Galleriatoiminnassa ei tarvitse jäädä kahlitsevien perinteiden vangiksi, vaan sitä voi sopivalla tavalla uudistaa itseään siten, että pysytään ajan hengessä mukana. Jokainen saa toimia omalla tyylillään, eli olemalla joko vapaamielinen tai perinteitä kunnioittava. Vapaa ja luova yrittäjyys kunniaan.

Galleria sijaitsee aivan Sloane Squaren läheisyydessä, eli vilkkaan ostosalueen vieressä. Lontoon suhteellisen hyvin tietävät, että Sloane Streetiä pitkin kohti pohjoista pääsee Harvey Nicholsin ja Harrodsin kulmille, eli galleria sijaitsee keskeisellä paikalla.

Ja vielä yksi valokuva.

Osoite:
Duke of York's HQ,
King's Road
Chelsea
London SW3 4RY
UK
http://www.saatchigallery.com