Elämä voi olla joskus aika huvittavaa tai sitä sen pitäisi olla melkein kokonaan. 2000-luvulla koin suurta allergiaa myyntikirjallisuutta kohtaan ja niitä oli kuitenkin pakko lukea tai silmäillä bisneskouluissa. Suurin myyntiallergiakohtaus tuli, kun luin Joe Girardin How To Sell Yourself -teoksen, joka oli vuosimallia 1977. Girard on kaikkien aikojen lipevin myyntimies, joka hehkuttaa itseään amerikkalaisella suuruudella. Joella on nimittäin maailman “vaatimattomin” titteli, The World’s Greatest Salesman, eli suomen kielellä, maailman loistavin myyntimies. Girard päätyi Guinnesin ennätystenkirjaan myymällä 1425 autoa vuoden aikana Detroitissa ja tämän takia hän sai tietysti itselleen mahtipontisen myyntimestarin tittelin.
Girardin teoksessa on toki paljon hyvää, mutta aivan liian paljon erilaisia imeliä myyntikikkoja, joiden avulla puhutaan ostajien päät pyöryksiin. Myyntivalmentaja Girardia haastateltiin vähän aikaa sitten ja hänen mielestään netti on täyttä roskaa. Girardia kuvaillaan saarella taistelevaksi sotilaaksi, joka ei tiedä, että sota on jo päättynyt, eli myyntikikat ovat jo pahasti vanhentuneita.
Kuitenkin, Girardin teos jätti happaman maun myyntiä kohtaan. Suomen Kuvalehden ammatteja arvostavissa tutkimuksissa myyjät ovat aina pohjamudissa. Asiaa ei helpota myöskään se, että huijarimyyjät nousevat usein median pääotsikoihin. Milloin mitkäkin puhelinmyyjät ovat huijanneet rahoja mummoilta ja vaareilta. Nykyään huijarit kalastelevat myös netissä. Yritä siinä sitten nostaa myyjien arvostusta. Valoa on kuitenkin tunnelin päässä - ehkä.
Luovana suunnittelijana sitä on kuitenkin tullut tehtyä graafista suunnittelua, nettisivuja, valokuvausta, videointia, kirjoituksia ja monia muita, eli siis luovaa työtä. Sitä on tuntenut itsensä enemmän taiteilijaksi kuin sliipatuksi liikemieheksi. Kohtalo astui kuitenkin peliin vuonna 2015, kun kevään aikana pyydettiin kirjoittamaan bisneskirjaa. Teoksen työnimi oli Muuttuva ostoprosessi. En heti tarttunut tarjoukseen, koska ajattelin, että prosessit kuulostavat insinöörimäisiltä ja haluaisinko lokeroida itseni myynnin maailmaan. Jäin miettimään.
Havahduin myöhemmin kuitenkin siihen, että ostamiseen liittyy nykyaikana brändäystä, markkinointia ja viihdyttävää teknologiaa. Eli juuri niitä asioita, joiden kanssa olen ollut tekemisissä voitaisiin liittää kirjan tarinaan, jotta teoksesta ei tulisi kuiva, sieluton ja teknokraattinen.
Myönteisen vastauksen antamiseen kului kuitenkin lähes kaksi kuukautta, koska tiedän, että kirjahankkeet vievät aikaa tuhottoman paljon, erityisesti silloin, jos siitä tulee iäisyyden kestävä pilkunviilaushanke. Kirjan käsikirjoitus valmistui kokonaisuudessaan kahden kuukauden aikana, koska työnjako oli selkeä. Kyseessä ei ollut myöskään ensimmäinen teokseni. Kirjoitustöitä on tullut tehtyä jo vuodesta 2000.
Teoksen kirjoittaminen oli myös hauskaa, koska itselläni ei ollut sidonnaisuuksia myynnin maailmaan, eli sitä pystyi kirjoittamaan asioista ulkopuolisena tarkkailijana, eli päästämään ulos sellaisia näkemyksiä, jotka tuskin olivat kaikkien suuressa suosiossa. Ajattelin kirjoitustyön aikana, että teoksesta tulee lähinnä vain kiva muisto omaan kirjahyllyyn ja harvoja ulkopuolisia kiinnostaa edes teoksen lukeminen. Sisäinen kapinallinen pääsi henkiin. Myynnin maailma tarvitsi hieman ravistelua ja herättelyä. Siitä syntyi Ostovallankumous. Päätimme mennä kirjahankkeen kanssa äärirajoille, koska ei ollut mitään hävittävää.
Myynnin maailma on kuitenkin suuressa muutostilassa ja menossa kohti parempaa. Teknologia on vain hyvä apuväline, mutta puhutaan koko myyntikentän murroksesta, jossa vaaditaan täysin uutta ajattelua ja vanhat opit menettävät koko ajan arvoaan. Tästä asiasta tulee kirjoitettua joskus tulevaisuudessa tai sitten ei. Kohtalon ivaa on juuri se, että elämä voi kuljettaa sellaisen asian äärelle jota kohtaan on tuntenut suuria torjuntareaktioita.
Myynnissä on paljon kuitenkin hyvää ja me kaikki teemme sitä koko ajan. Hyvät tuotteet ja palvelut menevät aina kaupaksi.
Tämän tarinan opetus on se, että jokainen ala tarvitsee toisinajattelijoita, jotka voivat muokata niistä entistä parempia. En edelleenkään tiedä, että Ostovallankumous auttanut mitään eikä ketään, eikä se ollut edellisen lauseen tarkoitus, vaan ylipäänsä ajatus siitä, että erilaisia ajatuksia ja ajattelijoita tarvitaan. Erilaisuus on voimavara.
