Tietokirjailija Jukka Aminoff käsittelee suositussa CITY-lehden blogissaan brändeihin, markkinointiin ja muihin asioihin liittyviä ilmiöitä. Kirjat Luksus (2015), Ostovallankumous (2015), Social Selling Luxury (2016) ja Modern Luxury (2020).
Suomessa koetaan tuskan hikeä. Tuskin sen takia, että tulevan syksyn työstressi vielä kolkuttaa ovea, vaan seksihelteen, infernohelteen, terassihelteen tai ainakin jonkun etuliite-helteen takia. Jokainen saa keksiä oman etuliitteen.
Myyjien stressitaso on kuitenkin koetuksella, koska heiltä odotetaan paljon, mutta he saavat vähän apua. Myyjät ovat yrityksien supersankareita, joiden varassa tulevat liikevaihdot ovat. Siksi piti hieman tuunata päällikkö-memeä uuteen uskoon laittamalla Paavon tilalle myyjä ja korvaamalla samaan aikaan kaikki muut päällikkö-tittelit pois ja laitoin uudet tilalle. Alkuperäinen meme kertoo siitä, että kaikki muut ovat päälliköitä, jotka katselevat laiskana sivusta, kun Paavo ahkeroi hiki hatussa montun sisällä. Siksi Paavo on erittäin helppoa korvata myyjän tittelillä. Sori Paavo. "You're Fired!", kuten entinen Diili-juontaja, nykyinen Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoisi.
Myyjät ovat toki kaikkien ihailemia kaikkivaltiaita, mutta joku roti sentään tulevan syksyn aikana.
Tämä valokuva ei ole edes mikään vitsi, vaan näin toimitaan monissa yrityksissä. Myyjien harteilla on monien yrityksien tulevaisuus ja niiden elanto. Kaikki myyvät -konsepti ei ole kuitenkaan mitään rakettitiedettä, koska kaikkien yrityksien työntekijöiden tulisi osallistua myynti- ja asiakaspalvelutoimintaan, koska kaikki voivat sitä tehdä kertomalla omille ystävilleen ja lähipiireilleen siitä, että mitä tuotteita ja palveluja omat yritykset tarjoavat. Tämä voi tapahtua keskustellen kasvokkain tai sitä voidaan helposti viestiä myös netissä. Jokaisella työntekijällä tulisi olla oikeus myydä, eli välineet ja perehdyttämiset kuntoon, jotta yksikään kivi ei jää kääntämättä.
Lontoolaiset saivat itselleen mahtipontisen näyn, kun jättimäinen Jeff Goldblum -patsas valtasi puistonäkymän.
Helsingin Sanomien suorittama mainostempaus Donald Trumpin ja Vladimir Putinin vierailujen aikana on saanut itselleen globaalin haastajan. Nimittäin monet lontoolaiset hieraisivat tänään silmiään, koska Hollywood-näyttelijä Jeff Goldblumin puolialaston patsas ilmestyi kaupungin katukuvaan. Onhan Goldblum ansioitunut näyttelijä, joka ansaitsee toki oman patsaan, mutta kaikki eivät tietenkään ole sitä mieltä, että patsas kuuluu arvoalueelle.
Patsasta vastustavien lontoolaisten ei tarvitse sietää Goldblumin patsasta nähtävästi kovinkaan kauan, koska kyseessä taitaa olla sissimarkkinointitemppu, jonka avulla juhlistetaan Jurassic Park -elokuvan 25-vuotisjuhlaa. Elokuva kertoo dinosauruksista, eikä tällä tarkoiteta Goldblumia, vaan miljoonia vuosia sitten eläneitä dinosauruksia. Patsasta voi käydä palvomassa tai ihastelemassa Tower Bridgen läheisyydessä. Ota aurinkotuoli mukaan, jotta voit jäädä silmäruokailemaan tätä mahtavaa nähtävyyttä.
Patsaan tulevaisuuden kohtalo on kuitenkin täysin hämärän peitossa. Heitetäänkö se kaatopaikalle, säilytetäänkö sitä museossa vai joutuuko patsas yksityiskokoelman kätköihin? Helsingin kaupunki voisi pohtia patsaan adoptoimista Suomeen ja samalla Suomeen saataisiin Jeff Goldblumin nimeä kantava nimikkopuisto, joka toisi näyttelijän tosifaneja Suomeen magneetin lailla. "Jeff Goldblumin puisto - Jeff Goldblum Park". Let's make Finland great again!
Miljonääriksi 500 päivässä - Lauri Salovaara & Juha Virranniemi (Avot Design, 2018)
Tietokirjailija Juha Virranniemen uutuusteos toimittaja Lauri Salovaaran matkasta Miljonääriksi 500 päivässä on nostattanut median keskuudessa kysymyksen siitä, että pääsikö Salovaara miljoonatavoitteeseen vai ei. Summasta pitäisi kuulemma ottaa yksi nolla pois. Muutamat kärttyisät sometähdet ovat olleet tästä vahingoniloisen ivallisia. Mutta onko tähän mitään syytä?
Vahingoniloisuuteen ei ole tosiasiassa mitään syytä, koska aloittelevien yrityksien arvojen määritteleminen on äärimmäisen vaikeaa, koska yrityksien arvot määritellään tulevaisuuden odotuksien mukaan. Monien yrityksien arvot voivat olla pilvissä, vaikka kassat huutavat tyhjyyttään. Salovaara toteaa näin teoksessaan. Siksi teos kannattaa lukea ennen kuin kommentoi asioita pintapuolisesti, koska tämä voi antaa mielikuvan tietämättömyydestä. Arvosteleva keskustelu yrityksien hinnoista ei edes osu Salovaaraan, vaan yrityksiin ja niissä toimiviin henkilöihin.
Suomen pörssimaailmalla on tästä kokemusta erityisesti IT-huuman ajoilta, jonka aikana sijoittajatkaan eivätkä tienneet, että mihin he olivat rahojaan laittamassa, eivätkä yrityksien johtajat pahemmin tienneet, että mitä he olivat edes tekemässä - kirjaimellisesti. Suurien suunnitelmien mukaan ne olivat mullistamassa maailmaa, mutta todellisuudessa takahuoneissa paiskottiin Power Point -esityksiä hiki hatussa ja niiden mausteeksi lisättiin myötähäpeää herättäviä Clip Art -kuvia.
Mikä Salovaaran teoksessa kuumentaa tunteita? Tietysti se, että ihminen ilmoittaa suurella itseluottamuksella, että hänestä tulee miljonääri 500 päivässä.
Salovaaran valkoinen ja leveä Pepsodent-hymy, hienostunut rusketus ja ranteessa roikkuva muhkea rannekello nostavat ärsytyksen määrää entisestään. "Suomessa ei saa toimia näin!" Monilta arvostelijoilta unohtuu se, että vapaan yrittäjyyden osa-alueilla saa tehdä mitä huvittaa, kunhan se on laillista.
Salovaaran leveily ei ole kuitenkaan mitenkään verrattavissa siihen, että miten raptähdet leveilevät avoautoilla, luksusasunnoilla, uima-allasvalokuvilla ja bikinityttöystävillä. Uudet sukupolvet elävät erilaisessa kulttuurissa.
Teoksen nimikin jakaa mielipiteitä. Toiset vihaavat ja toiset rakastavat teoksen nimeä. Hyvin suunniteltu tuote nostattaa tunteita puolesta ja vastaan kuten Jari Parantainen on todennut Sissimarkkinointi-teoksessaan. Teoksen nimi suorastaan vetää puoleensa, sekä vihaajia että kannattajia. Mestarillista.
On myös monia muita asioita, jotka voivat ärsyttää. Nimittäin se, että miljonääriksi voi tulla ahkeralla työnteolla ja myönteisellä asenteella. Viimeinen naula suomalaisen työahkeruuden arkkuun on se, että millä tavoin Salovaara pääsi omaan tavoitteeseen. Salovaara antoi "vain" omaa työpanostaan. Tämä saattoi nostaa arvostelijoiden verenpainetta entisestään. "Oliko se näin yksinkertaista!" Hyvä, että tekemistä tapahtuu edes jossain.
Teoksen pääsanoma ei kuitenkaan ole se, että miljonääriksi olisi pitänyt päästä hinnalla millä hyvänsä, muuta kuin saamalla sen miljoonan omaisuuden, vaan teos on kurkistus Suomen yritysmaailman pelikenttään. Salovaara vie lukijan kulissien taakse, josta ei puutu kaaosta, järjellisen päättelykyvyn puutetta, kinasteluja, ammattitaidottomuutta, kateutta, epärehellisyyttä, laiskuutta, tappeluja, huonoa käytöstä ja monia muita kielteisiä asioita, jotka muistuttavat villiviidakosta.
Kaikki ei ole kuitenkaan kielteistä. Salovaaran miljonäärimatkaan mahtuu mukaan myös järjestystä, järjellistä päättelykykyä, ammattitaitoa, ylpeyttä, kaveruutta, tukea, kannustamista, ahkeruutta, luotettavuutta ja monia muita hienoja asioita.
Teos antaa rehellisen ja karun kuvan yrittäjyyden arjesta, joka on pelkkää vuoristorataa kaikkien asioiden osalta - henkisestä lujuudesta fyysiseen kestävyyteen. Teoksen sanoma on erittäin inhimillinen.
Lukijalle voi muodostua kysymys. Miten yritysmaailma pysyy edes pystyssä ja miten yrittäjät edes jaksavat tehdä työtään? Kyse on kuitenkin intohimosta luoda jotain uutta ja merkittävää, mutta muistaen samalla sen, että yrittäjyyteen kuuluu onnistumisia ja erehdyksiä. Salovaara toteaakin, että hän saattoi menettää puoli miljoonaa euroa väärän päätöksen takia.
Raha ei ole kuitenkaan teoksen pääsanoma, vaan ennen kaikkea seikkailuhenkinen matka mahdottomaan hankkeeseen, joka kaikista suurista vaikeuksista huolimatta onnistui. Matkan aikana syntyi nimittäin uusi Lauri Salovaara ja se oli matkan suurin palkinto.
Tämä näky on harvinaisuus, kun yritysjohtaja laskeutuu asiakkaiden keskuuteen. Virginin perustaja Richard Branson on kuitenkin harvinainen poikkeustapaus.
Kaukana ovat ne ajat, kun yritysjohtajat pystyivät oleskelemaan reippaissa takanojissa norsunluutorneissaan tai piiloutumaan ikonisiin kulmahuoneisiin. Modernin ajan johtajien tulee johtaa edestä. Tätäkin hokemaa on toistettu vaikka kuinka kauan, mutta nykyajan kiivaassa muutostahdissa tulee pysyä aina ajanhermolla.
Siksi yritysjohtajien tulee mennä Undercover Boss (suom. Pomo piilossa) -televisio-ohjelman tavoin ruohonjuuritasoille, jotta he kohtaavat johtamiensa yrityksien karut arkitodellisuudet myyjien ja asiakaspalvelijoiden tavoin.
Yritysjohtaja Richard Branson asiakaspalvelemassa Air Asia -yrityksen omistajaa Tony Fernandesia. Branson joutui pukeutumaan naiseksi, koska hänen F1-talli Virgin Formula One Racing Team hävisi Fernandesin Lotus Racing Teamille.
Professori Michaela Merk toteaakin, että myyjät ovat yrityksien ohjaajia, he näkevät ja tuntevat brändin todellisuuden, luovat liikevaihdon, kohtaavat eturintamassa vaativia asiakkaita, huomaavat ensimmäisenä markkinamuutokset, ovat brändifilosofian suurlähettiläitä, tarkkailevat kilpailua, hoitavat useita eri tehtäviä, puolustavat brändiään, huomaavat ensimmäisenä ongelmia, ovat brändin tärkein mediakanava, rakentavat asiakaskunnan, tunnistavat ostajien ostopotentiaalin, tekevät brändistä inhimillisen, luovat innostuneisuutta brändiä kohtaan, käsittelevät erilaisia kulttuureja ja persoonia, ymmärtävät satojen vivahteiden päälle, levittävät brändisanomaa ympäri maailman, kertovat brändin tarinan ja voivat päättää brändin nousun tai tuhon.
Näiden asioiden takia yritysjohtajien on syytä jalkautua sinne missä asiakkaat ovat ja miten heidän omat brändit toimivat sisäisesti. Pienillä muutoksilla voi saada paljon hyviä asioita aikaiseksi, jotka parantavat työhyvinvointia ja asiakaskokemuksia.
