Jukka Aminoff

Keskustelu henkilöbrändeistä kuvottaa monia. Sille on syynsä, koska voiko henkilöbrändi toimia samoin tavoin kuin yritysbrändi?

Yrityksien brändinhallintaan on selvät mittarit, eli kaupan pitää toimia samoin tavoin kaikissa eri maailmankolkissa. On tunnistettava nimi, värit, grafiikka, konsepti, muotoilu, palvelu, hinnat ja tarjonta.

Pikaravintolat ovat hyvä esimerkki brändinhallinnasta, eli sitä saa saman palvelu- ja tuotekokemuksen valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. On kyseessä sitten Burger King tai McDonald’s.

Sama asia koskettaa Coca-Colaa virvoitusjuomana, eli saat saman makunautinnon, olet vaikka sitten Amerikassa tai Australiassa.

Keskustelu henkilöbrändeistä on taas paljon monimutkaisempi. Sanotaan, että jokainen on henkilöbrändi, mutta toiset ovat mielenkiintoisempia kuin toiset.

On olemassa kuitenkin toinen koulukunta.

Heidän mielestään ei ole henkilöbrändejä, on vain ihmisiä, koska ihmiset eivät voi toimia yhtä luonnottomasti ja tasaisesti kuin yritysbrändit. Yritysbrändit on luotu luomaan tasalaatua, eli ostaja tietää mitä tulee saamaan. Ihmiset ovat oikukkaita ja monivivahteisia.

Tiedetään, että Applen uusin iPhone on aina edeltäjiään parempi, mutta käyttäjälleen tuttu. Coca-Cola maistuu aina samalta ja tuo saman virkistyksen.

Onko yksikään ihminen tasalaatuinen ja itseään toistava? Tämä on erittäin suuri ongelma, kun määritellään henkilöbrändejä.

Yksi selvä mittari henkilöbrändien arvioimisessa on se, että ovatko he kiinnostavia suurelle yleisölle, eli ovatko he julkisuuden henkilöitä. Tiedämme, että kokki Jamie Oliver luo kiehtova ruokareseptejä. Barbadosilainen Rihanna laulaa valloittavia musiikkikappaleita. Hollywood-näyttelijä Chris Hemsworth pullistelee lihaksiaan valkokankaalla.

Julkisuuden henkilöt julkaisevat sosiaalisessa mediassa omaan ammattiin liittyviä asioita kuten ruokareseptejä, musiikkikappaleita ja näytteitä elokuvista. Samaan aikaan heillä on omat PR-avustajat, jotka kuvaavat, tuottavat ja julkaisevat valokuvia ja videoita, jotka liittyvät työhön ja vapaa-aikaan. Mutta julkisuuden henkilöillä on yksi ylivoimainen asia, joka luo vetovoimaa, eli suuren yleisön kiinnostus.

Kaikki eivät ole kuitenkaan julkisuuden henkilöitä, eivätkä kaikki sitä halua.

Julkisuuden henkilöiden vapautta joudutaan rajoittamaan, koska he ovat “tuotteita”. Entiseen aikaan julkisuuden henkilöt tulivat esille ainoastaan työasioiden kautta, mutta nämäkin raja-aidat ovat murtumassa koko ajan. Toisten kohdalla ne ovat murtuneet jo aikoja sitten.

Pahin neuvo on sanoa, että kannattaa matkia julkisuuden henkilöitä, eli harjoittaa samanlaista viestintää kuin mitä Hollywood-näyttelijät tai tunnetut supertähtilaulajat harjoittavat.

Sen sijaan yksityishenkilöillä on suurempi vapaus sosiaalisessa mediassa.

Kannattaa unohtaa, että on jäykkä brändi, joka toistaa samaa asiaa kuin papukaija.

Kannattaa olla ihminen, koska ihminen on kiinnostunut monista eri asioista. On inhimillistä ja luonnollista olla kiinnostunut eri asioista ja sanoa oma sanottava julki.

Ole ihminen, äläkä brändi. Brändinhallintaan liittyy aina jäykkyyttä ja rajoituksia. Saa olla vapaa, koska monivivahteinen maailma on sinun. Sosiaalinen media on tuhonnut perinteiset ajattelumallit henkilöbrändeistä jo kauan aikaa sitten. Nykyään saa olla monipuolinen.

Nykyään keskustellaan paljon siitä, että tulevatko demokratiat selviytymään yli internetin, digitalisaation ja sosiaalisen median luomien jakolinjojen ja yleisesti aiheutettujen paineiden ruutitynnyrissä.

Kirjalija Anne Applebaum on kirjoittanut kirjan Demokratian iltahämärä - autoritaarisuuden viettelevä kiusaus (Siltala, 2020) ja demokratioiden rappiotiloista kirjoitetaan jatkuvasti uusia ja asiantuntevia teoksia.

Mitä siis avuksi?

Tietokirjailija Satu Jaatinen on kirjoittanut uutuuskirjan nimeltä Kuninkaallisessa seurassa - Rojalistin käsikirja (Docendo, 2020). Olisiko kuningas tai kuningatar parempi hallitsija kuin banaanivaltion diktaattori tai sirpin ja vasaran pääsihteeri?

Suomella on kuitenkin kokemusta kuninkaista, kuningattarista ja keisareista Suomen hallitsijoina. Tuttuun ja turvalliseen on hyvä palata, jos Suomen demokratian perustukset romuttuvat Twitterissä tapahtuvan päättömän somettamisen, maalittamisen ja meuhkaamisen seurauksena.

Demokratioilla on myös yksi suuri valuvika. Amerikkalaiskirjalija Francis Fukuyaman ajatuksenjuoksua vapaasti lainaten. Demokratiat ovat tylsiä ja liian arkisia.

Monarkioissa on sen sijaan jotain kimallusta ja mahtipontisuutta. Olihan Suomen kuninkaan arvonimi seuraava: Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä.

Kuninkaallisessa seurassa -kirja on täydellinen rojalistin käsikirja, josta voi ottaa etukäteen oppia, jos Suomesta tulee jälleen kerran kuningaskunta ja liittyy Euroopan monarkioiden joukkoon.

Hallitsija tarvitsee itselleen kruunun, valtikan, valtaistuimen, vaakunoita, arvonimiä, linnoja, kartanoita, gaalajuhlia, salaseuroja, kuninkaallisia tuotteita, omilla kasvoilla varustettuja kolikoita ja seteleitä, hallitsijan nimen mukaan nimetyn kansallisen vapaapäivän, hyväntekeväisyystapahtumia, uskollisille alamaisille annettavia ritarimerkkejä ja arvonimiä.

Suomen kuningaskunta antaisi Suomen maabrändille jatkuvaa kansainvälistä mediahuomiota, koska Britannian, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Belgian, Hollannin, Monacon, Andorran ja Liechtensteinin kuninkaallisten uusimpia käänteitä ja edesottamuksia seurataan paparazzien toimesta jatkuvasti. Suomi saisi ilmaista mainosta satojen miljoonien eurojen edestä vuosittain, eli maksaisi itsensä takaisin, jos hallitsija olisi yhtä vauhdikas kuin Thaimaan kuningas. Hallitsijan vauhdikkaan playboy-elämän seuraaminen toisi hallitsijan lähelle kansan syviä rivejä.

Suomessa on runsaasti monarkian aikaista historiaa Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Turun linna, Hämeen linna, Olavinlinna, Raaseporin linna, Kastelholman linna, Kuusiston piispanlinna ja Kajaanin linna.

Hämeenlinnassa järjestetään vuosittain suuret keskiaikaiset festivaalit, eli osallistujat voivat leikkiä keskiaikaista hallitsijaa ja ritaria, jolla on käytössään suuri linna ja keskiaikainen kylä, joka sijaitsee Linnanpuistossa.

Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär on haudattu Turun tuomiokirkkoon ja Helsingissä sijaitsee Suomen Ritarihuone. Tsaari Aleksanteri III:n Langinkosken keisarillinen kalastusmaja sijaitsee Kotkassa.

Suomen ensimmäinen suuriruhtinas, herttua Juhana piti hedonistista hovia Turun linnassa, joka veti vertoja Euroopan hoveille. Juhanan patsasta voi käydä ihailemassa Porissa, jonka hän myös perusti.

Ota siis Kuninkaallisessa seurassa - Rojalistin käsikirja kainaloon ja lähde rakentamaan mieleistäsi Suomen kuningaskuntaa demokratian jälkeiselle ajalle.