Jukka Aminoff

Nykypäivän trendinä on se, että brändien pitäisi ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tuomalla omat arvonsa esille. Sanotaan, että yritysten pitäisi olla vastuullisia. Ikään kuin kaikki yritykset olisivat olleet täysin vastuuttomia tähän päivään asti. Näinhän asiat eivät ole.

Nettikeskusteluja seuraamalla voisi olettaa, että brändien pitäisi valita joko perinteisten valkoisten lihansyöjä heteromiesten tai anarkistisesti vegeruokaa nauttivien ekoaktivistien väliltä.

Eräs amerikkalainen, hyvin menestynyt yrittäjä sanoi, että Yhdysvalloissa on järkevää pysyttäytyä politiikan ulkopuolella, koska jos julistat olevasi demokraatti, republikaanien kannattajat ostavat muualta, ja päinvastoin. Tämä oli viisas näkemys, koska hän tuntee Yhdysvaltain nykyisen ilmapiirin varsin hyvin, joka ei ole millään tasolla kovinkaan rakentava.

Yleensä tapahtuu myös niin, että kovimmat fundamentalistit ovat äänessä, erityisesti nettikeskustelujen äärellä. Tämä voi luoda sellaisen harhan, ettei maltillisia olisi olemassakaan. Maltilliset ovat usein mukavuudenhaluisia ja pitävät itsestään vähän meteliä. Maltilliset näyttävät olevan tilastojen valossa kaikista merkittävin ja isoin ostajakunta.

Brändit voivat olla kaiken kakofonian keskellä täysin puolueettomia. Eikä tämä tarkoita sitä, että niiden tulisi olla hajuttomia.

Asia on nimittäin niin, että hyvällä elämyksellisellä brändäyksellä, viihteellisellä mainonnalla ja sujuvilla asiakaskokemuksilla pidetään brändit muistettavina. Tärkeintä on kuitenkin se, että brändit pysyvät moderneina ja ajan hengessä.

Brändien tulee ennen kaikkea niihin ostajaryhmiin, jotka tuovat eniten kassavirtaa tänä päivänä ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Ostajaryhmien sisältä voi nähdä, että mitä ostajat janoavat. Näiden tarpeiden mukaan voidaan kehittää yritystoimintaa, joka luo samaan aikaan taloudellista kestävyyttä, koska yritykset inhoavat taloudellisia tappioita. Mikäli niitä uusia arvoja halutaan voimakkaasti nostattaa, silloin pitää olla varmuus siitä, että tämä parantaa kassavirtaa.

Arvoja on myös monenlaisia. Ne voivat olla vaurauden ja omistamisen parantaminen (pankit, vakuutusyhtiöt); teknologisen kehityksen edistäminen (laitevalmistajat ja ohjelmistokehittäjät); luovuuden ja taiteellisuuden ylistäminen (muotibrändit); toimitusten tasaisen laadun varmistaminen vuodesta toiseen (ruoanvalmistajat, energiayhtiöt). Näiden toimijoiden sisällä on jo vahvoja arvoja, mutta jotkut tahot pitävät niitä itsestäänselvyyksinä.

Viihteellisyyden korostaminen ja kehittäminen voi olla puolueettomille brändeille varsin hyvä polku, koska näin ei hukuta harmaaseen massaan. Samaan aikaan voidaan pitää hyvät suhteet yllä kaikkiin ostajaryhmiin. Tämä voi luoda hyvää mielenrauhaa, eli keskitytään vain yritystoiminnan perusasioihin. Pyörää ei tarvitse väkisin keksiä uudelleen.

Pimeät voimat yrittävät edistää epädemokraattisia arvoja ympäri maailman. Ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ei kuulu heidän listallaan.

Samaan aikaan ostajat vaativat brändeiltä suurempaa osallistumista ja vastuullisuutta siihen, että ne kunnioittavat universaaleja vapauksia, jotka perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien, eli YK:n ihmisoikeusjulistukseen, joka on laadittu vuonna 1948.

Ihmisoikeusjulistuksen tavoitteena on edistää vapauksia, rauhaa, tasa-arvoa ja oikeutta, jotta tyranniaa ja sortoa saadaan vähennettyä maailmasta. Monet ostajat toivovat, että brändit osallistuvat näiden hienojen periaatteiden edistämiseen, koska brändeillä on runsaasti vaikutusvaltaa. Suomessa tästä asiasta on kokemusta tehdaspatruunojen ajoilta, jolloin rakennettiin kouluja, kirkkoja, sairaaloita, asuntoja sekä perustettiin urheiluseuroja.

Brändit voivat osallistua monin eri tavoin näiden periaatteiden edistämiseen. Nykyaikana kaikista vaivattomin tapa on viestiä, että mitä asioita tuetaan, eli kaikki brändit voivat osallistua viestintään. On kyse sitten vähemmistöjen oikeuksien edistämisestä, naisten oikeuksien edistämisestä, rasismin vastustamisesta tai ilmastonmuutoksen vastustamisesta.

Toinen vaikuttava tapa on tukea konkreettisesti eri arvojen toteutumisia. Yritykset voivat sponsoroida sopivia kohteita ja harjoittaa lahjoitustoimintaa. Esimerkiksi Wärtsilä tukee suoraan presidentti Martti Ahtisaaren CMI-rauhanvälitystoimistoa, mikä pyrkii ratkaisemaan konflikteja ympäri maailman. Monet suomalaiset yritykset ovat kunnostautuneet koulutuksen tukemiseen kotimaassa ja kansainvälisesti.

Kolmantena asiana pitää kuitenkin muistaa, että brändit tekevät jokapäiväisessä työssään arvovalintoja. Virginin perustaja Richard Branson päätti keskeyttää liiketoimintaprojekteja Saudi-Arabian kanssa, koska tunnettu Washington Postin kolumnisti Jamal Khashoggia katosi yllättäen, eikä Saudi-Arabia ole kyennyt vastaamaan kysymyksiin, jotka koskettavat Khashoggin salaperäistä katoamista. Virgin koki, että yhteistyön jatkaminen nykytilanteessa olisi ollut arvojen vastaista toimintaa, eli kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien yritysten tulee ottaa huomioon se, että kaikki asiat eivät kosketa pelkästään oman kotimaan asioita.

Yrityksien suurin aika menee kuitenkin siihen, että ne pyrkivät selviytymään, eli saamaan aikaan riittävän hyvää taloudellista tulosta. Brändit eivät kykene ratkaisemaan kaikkia maailman ongelmia, mikä on täysin selvä asia. Kaikki brändit eivät myöskään kykene olemaan täysin virheettömiä, mikä on täysin luonnollista, mutta on kuitenkin riittävää, että on tahto tehdä hyvää, sekä olla oikeudenmukainen ja myötätuntoinen.

Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että arvojen tuominen esille on hyvää bisnestä, eli osallistuminen edistystä edistäviin asioihin tuo aina itsensä takaisin tavalla tai toisella. Vapauden lisääntyminen on samaan aikaan tarkoittanut kasvavaa hyvinvointia ja vaurautta, eli vapauksien edistäminen on hyvää bisnekselle.

Kaikista tärkein asia on se, että brändit muodostuvat aina ihmisistä, jotka haluavat edistää ihmisyyttä ja nämä samat henkilöt ovat ostajia.