Kukaan ei pärjää yksin tässä maailmassa, varsinkaan silloin, jos tavoitteena on oman brändin synnyttäminen. Monet yritysmaailman ”sooloartistit” voivat vaikuttaa kaikkivoivilta moniosaajilta, joita fysiikan lait ja 24 tuntia vuorokaudessa eivät pidättele, mutta totuus on poikkeuksetta jotain muuta.
Aivan kuten artisti tarvitsee taustalleen osaavia muusikoita, tuottajia, äänittäjiä ja manageria, tarvitsevat yritykset omistajia, rahoittajia, sijoittajia, henkilökuntaa, yhteistyökumppaneita – ja asiakkaita. Aloittelevan yrityksen perustamista voikin verrata bändin perustamiseen: laulaja-lauluntekijä tarvitsee ympärilleen kitaristin, rumpalin, kosketinsoittajan. Ja lopuksi kirsikkana kakun päälle tietenkin basistin.
Kokoonpanon merkitys on äärimmäisen tärkeä tulevien menestysten suhteen. Millaisella kokoonpanolla luonnistuu classic rock, mitä tarvitaan progeryhmän pyörittämiseen vai millaisella läppärillä pistetään porukka polvilleen EDM-bileissä. Joskus käy niin, että idea on tarpeeksi suuri, jolloin yritys onnistuu luomaan oman kategoriansa, jolloin kokoonpanosta muodostuu itse brändi. Vai olitteko te kuulleet ennen Jethro Tullia huilua puhaltelevasta folkrock-kapteenista? Siinä vasta todelliset sinisen meren seilorit.
Kuinka sitten valita oikeat jäsenet? Tulisiko rima asettaa miten korkealle soittotaitojen suhteen, peittoaako tyypin hankala luonne muuten täydellisen ulosannin, kenellä olikaan jo valmiina paku ja treenis? Tässä asiassa analogian vetäminen yhtyeen ja yrityksen välille on ilmeisen helppoa. Karsi päällekkäiset osaamiset (kyllä, kaksi basistia on liikaa), haali kasaan kokoonpano, jonka kanssa pitkäksikin venynyt ilta tuntuu liian lyhyeltä ja keskity henkilökemioihin. Parhaimmillaan soittajat lukevat toistensa ajatuksia ja jo pienestäkin eleestä koko pumppu pystyy vaihtamaan suuntaa lennosta. Tällaiseen ketterään ja intuitiiviseen toimintaan pitäisi pyrkiä yritysmaailmassakin.
Mikä merkitys näillä summan osilla sitten on todellisuudessa? Brändit ja bändit voivat tuhoutua nopeastikin, jos avainhenkilöt poistuvat. Moni sanoo, ettei Apple ole enää entisensä Steve Jobsin poistuttua keskuudestamme. Samoin Nokian dream teamin hajoaminen oli monen mielestä syy yhtiön ja brändin tuhoutumiseen. Millainen olisikaan Facebook ilman Mark Zuckerbergia tai Tesla ilman Elon Muskia? Joissain tapauksissa keulakuvan vaihtuminen on tuonut uutta virtaa. Musiikissa tällaisia esimerkkejä onnistumisista ovat AC/DC ja vaikkapa Queen, joiden molempien keulilla on nähty useita laulajia. Joku huutaa sieltä takarivistä, että ”mites Van Halen ja Sammy Hagar?”, mutta tähän debattiin mekään emme lähde mukaan.
Tärkein yhteinen nimittäjä näille muutosvoimia vastustaville brändeille ja bändeille on sisältö. Mikäli tuotteesi, biisisi, yritysideasi tai brändisi on tarpeeksi vahva ja elevantti, kestää se millaiset miehistönvaihdokset tahansa. Eipä Phil Lynottin kuolemakaan ole estänyt Thin Lizzya kiertämästä maailmaa jo kolmatta kymmentä vuotta eikä taida Lynyrd Skynyrdinkään riveissäkään vetää alkuperäisestä kokoonpanosta enää kuin Gary Rossington. Menestys ei siis aina ole kiinni pelkästään karismaattisista keulakuvista, vaan taustoilla toimivista hiljaisista jäsenistä – visionääreistä ja yhteishengen luojista, jotka pitävät bändin ja brändin kasassa.
Tämä onkin aloittevalle brändille ensimmäinen strateginen valinta: suurinta meteliä pitävät rokkikukot eivät ole aina niitä kaikista järkevimpiä, mutta heillä on munaa viedä asioita eteenpäin ison yleisön nähtäväksi. Mutta onko ideasi niin rautainen, että voit vaihtaa lennosta solistisi toiseen?
Kiertuebussin opetuksia:
- Kasaa kokoonpanosi ja instrumentit tyylisi mukaisiksi tai keksi oma genresi
- Mieti mitkä jäsenten ominaisuudet moninkertaistavat osiensa summan
- Päätä haluatko sitoutua yhteen keulakuvaan vai luotko brändistäsi yritysmaailman Lynyrd Skynyrdin
Tätä kirjoittaessa soi Rokkibrändin virallinen Spotify-soittolista. Tsekkaa ja seuraa: https://open.spotify.com/user/matero/playlist/4gI7g3HAIw83pI2pHYLeHH
Teksti: Jukka Aminoff ja Petri Matero
Kuva: Petri Matero
