Jukka Aminoff

Kukaan ei pärjää yksin tässä maailmassa, varsinkaan silloin, jos tavoitteena on oman brändin synnyttäminen. Monet yritysmaailman ”sooloartistit” voivat vaikuttaa kaikkivoivilta moniosaajilta, joita fysiikan lait ja 24 tuntia vuorokaudessa eivät pidättele, mutta totuus on poikkeuksetta jotain muuta.

Aivan kuten artisti tarvitsee taustalleen osaavia muusikoita, tuottajia, äänittäjiä ja manageria, tarvitsevat yritykset omistajia, rahoittajia, sijoittajia, henkilökuntaa, yhteistyökumppaneita – ja asiakkaita. Aloittelevan yrityksen perustamista voikin verrata bändin perustamiseen: laulaja-lauluntekijä tarvitsee ympärilleen kitaristin, rumpalin, kosketinsoittajan. Ja lopuksi kirsikkana kakun päälle tietenkin basistin.

Kokoonpanon merkitys on äärimmäisen tärkeä tulevien menestysten suhteen. Millaisella kokoonpanolla luonnistuu classic rock, mitä tarvitaan progeryhmän pyörittämiseen vai millaisella läppärillä pistetään porukka polvilleen EDM-bileissä. Joskus käy niin, että idea on tarpeeksi suuri, jolloin yritys onnistuu luomaan oman kategoriansa, jolloin kokoonpanosta muodostuu itse brändi. Vai olitteko te kuulleet ennen Jethro Tullia huilua puhaltelevasta folkrock-kapteenista? Siinä vasta todelliset sinisen meren seilorit.

Kuinka sitten valita oikeat jäsenet? Tulisiko rima asettaa miten korkealle soittotaitojen suhteen, peittoaako tyypin hankala luonne muuten täydellisen ulosannin, kenellä olikaan jo valmiina paku ja treenis? Tässä asiassa analogian vetäminen yhtyeen ja yrityksen välille on ilmeisen helppoa. Karsi päällekkäiset osaamiset (kyllä, kaksi basistia on liikaa), haali kasaan kokoonpano, jonka kanssa pitkäksikin venynyt ilta tuntuu liian lyhyeltä ja keskity henkilökemioihin. Parhaimmillaan soittajat lukevat toistensa ajatuksia ja jo pienestäkin eleestä koko pumppu pystyy vaihtamaan suuntaa lennosta. Tällaiseen ketterään ja intuitiiviseen toimintaan pitäisi pyrkiä yritysmaailmassakin.

Mikä merkitys näillä summan osilla sitten on todellisuudessa? Brändit ja bändit voivat tuhoutua nopeastikin, jos avainhenkilöt poistuvat. Moni sanoo, ettei Apple ole enää entisensä Steve Jobsin poistuttua keskuudestamme. Samoin Nokian dream teamin hajoaminen oli monen mielestä syy yhtiön ja brändin tuhoutumiseen. Millainen olisikaan Facebook ilman Mark Zuckerbergia tai Tesla ilman Elon Muskia? Joissain tapauksissa keulakuvan vaihtuminen on tuonut uutta virtaa. Musiikissa tällaisia esimerkkejä onnistumisista ovat AC/DC ja vaikkapa Queen, joiden molempien keulilla on nähty useita laulajia. Joku huutaa sieltä takarivistä, että ”mites Van Halen ja Sammy Hagar?”, mutta tähän debattiin mekään emme lähde mukaan.

Tärkein yhteinen nimittäjä näille muutosvoimia vastustaville brändeille ja bändeille on sisältö. Mikäli tuotteesi, biisisi, yritysideasi tai brändisi on tarpeeksi vahva ja elevantti, kestää se millaiset miehistönvaihdokset tahansa. Eipä Phil Lynottin kuolemakaan ole estänyt Thin Lizzya kiertämästä maailmaa jo kolmatta kymmentä vuotta eikä taida Lynyrd Skynyrdinkään riveissäkään vetää alkuperäisestä kokoonpanosta enää kuin Gary Rossington. Menestys ei siis aina ole kiinni pelkästään karismaattisista keulakuvista, vaan taustoilla toimivista hiljaisista jäsenistä – visionääreistä ja yhteishengen luojista, jotka pitävät bändin ja brändin kasassa.

Tämä onkin aloittevalle brändille ensimmäinen strateginen valinta: suurinta meteliä pitävät rokkikukot eivät ole aina niitä kaikista järkevimpiä, mutta heillä on munaa viedä asioita eteenpäin ison yleisön nähtäväksi. Mutta onko ideasi niin rautainen, että voit vaihtaa lennosta solistisi toiseen?

Kiertuebussin opetuksia:

- Kasaa kokoonpanosi ja instrumentit tyylisi mukaisiksi tai keksi oma genresi
- Mieti mitkä jäsenten ominaisuudet moninkertaistavat osiensa summan
- Päätä haluatko sitoutua yhteen keulakuvaan vai luotko brändistäsi yritysmaailman Lynyrd Skynyrdin

Tätä kirjoittaessa soi Rokkibrändin virallinen Spotify-soittolista. Tsekkaa ja seuraa: https://open.spotify.com/user/matero/playlist/4gI7g3HAIw83pI2pHYLeHH

Teksti: Jukka Aminoff ja Petri Matero
Kuva: Petri Matero

Onko bändin perustaminen ja ylläpitäminen yhtään erilaisempaa kuin yritystoiminnan harjoittaminen? Kulmahuoneen dirikka saattaa olla yhtä kaheli kuin pahin rokkikukko, joka aiheuttaa kaaosta ja sekasortoa, mutta parhaimmillaan kykenee saamaan suurimmatkin stadionit sekaisin? Tästä me otamme selvää.

Rokkibrändi –konsepti syntyi kesän 2017 aikana. Alun perin kirjaksi suunniteltu kokonaisuus muuttui punkhengessä sähköisiin kanaviin mukautuvaksi best of -kokoelmaksi. Rokkibrändin takana on kaksi markkinointirokkaria (tai rokkarimarkkinoijaa), eli allekirjoittanut ja mainostoimisto Miller & Leanin strategiajohtaja Petri Matero.

Avaamme talven aikana brändäyksen ja bändäyksen yhteneväisyyksiä tavalla, joka yliasiallisesta business-kirjallisuudesta monesti puuttuu. Tervetuloa mukaan rokkibrändien takahuoneisiin ja kiertuebusseihin.

1. Perustetaan b(r)ändi!

Kuvittele mielessäsi pikkupoika (tai tyttö), poseeraamassa peilin edessä tennismaila kaulassa tai isän partakone mikrofonia mallaamassa. Huoneen seinät on vuorattu julisteilla - siellä ovat roikkuneet vuosikymmenien saatossa kaikki Rollareista Sex Pistolsin kautta Madonnaan, Poisoniin ja Guns´n´Rosesiin. Jokin pakottava intohimo on ajanut nuoren ihmisen valitsemaan itselleen instrumentin korvaamaan sen tennismailan tai partakoneen. On alkanut vuosien väsymätön harjoittelu - yritysten ja erehdysten ketju, jonka myötä on kehittynyt oma näkemys taiteesta ja sen sisältämästä sanomasta (jälkimmäinen ei missään tapauksessa ole ollut ikinä pakollinen ominaisuus).

Tästä keitoksesta on syntynyt idea perustaa oma yhtye. Bändi, jonka voima onnistuessaan on enemmän kuin jäsentensä summa. Yhteisö, joka luo uusia ideoita ja niiden myötä kerää samanhenkisiä ihmisiä mukaan seuraamaan yhtyettä.

Tämä perusajatushan ei tipahda kovinkaan kauas niistä tarinoista, joissa kaveriporukka on aloittanut koodaamaan vanhempien autotallissa omia ohjelmistojaan tai niistä oman tiensä kulkijoista, jotka todennäköisyyksiä vasten ovat keränneet vahvalle visiolleen rahoituksen ja toteuttaneet unelmansa. Laulaja-lauluntekijä tarvitsee ympärilleen taitavat bändikaverit, jotka saavat visionäärin ideat henkiin ja musiikiksi. Samoin näkemyksellinen idealinko tarvitsee ympärilleen taitavia tekijöitä joko muotoilemaan, koodaamaan tai rakentamaan ajatuksensa ja ideansa konkretiaksi.

Aivan kuten muusikoilla on yrityksen ja brändin kehittäjän tärkeimmät voimavarat intohimo, pitkäjänteisyys ja sinnikkyys. Jos ideasi tai laulusi jaksavat kiinnostaa vain muutaman päivän, voit olla varma, ettei menestys tule ovellesi kolkuttelemaan. Molemmissa asioissa vanha kunnon 10 000 tunnin sääntö pitää kohtalaisen hyvin kutinsa. Toisto, virhe, toisto, virhe, toisto, onnistuminen… Toki poikkeuksia löytyy, mutta niin löytyy lottovoittajiakin melkein joka viikko. Eri asia on, kannattaako sen varaan laskea mitään.

Aina ensimmäiset valinnat eivät räjäytä pankkia. Tiesitkö, että esimerkiksi Status Quon ensimmäinen single oli hyvinkin monivivahteista psykedeelistä rokkia tyyliin Beatlesien Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band. Jonkin aikaa “Stattarit” jaksoivat takoa päätään Marshallin kaappeihin, kunnes katsoivat parhaakseen jättää se neljäs sointu pois. Siitä saakka tähän päivään nämä britit ovat renkuttaneet rokillaan miljoonia ja miljoonia puntia leveässä haara-asennossa Telecasterit tanassa.

Brändin perustaminen vaatii siis suuren vision, joka ei välttämättä toteudu juuri sellaisenaan, mutta visio antaa suunnan tekemiselle. Aivan kuten yrityselämässäkin menestys vaatii taitoa mukautua, luoda nahkansa uudelleen, löytää kaiken hypen alta se oma, rakkain ja tärkein asia, jonka voi myydä massoille oikeastaa edes myymättä sitä. Kun palaset loksahtavat kohdilleen - visio, taito, kaverit, fanit, lopputuote - menestys kyllä seuraa vanavedessä.

Brändit ja bändit eivät ole pikamatkoja, vaan kestävyyslajeja, jotka eivät kvartaalitaloutta kumartele.


Kirjoittajat Jukka Aminoff ja Petri Matero

Grafiikka: Petri Matero