Mä oon ollunna kuollu. Tai pikemminkin elossa, miltä kantilta asiaa kattelee.. Eikö se vähän mee sillai et kun ei oo oikein elämää niin sitä pyörii vaan päivät pitkät netissä jotain tehdäkseen. Ja kun on kiirusta niin netti jää vähemmälle. Hahaa, BB alko ni mä en tarvii cityä.. No ei! Oikeesti oon ihan kauhuissani ko yks kaveri sai mut kattoo sitä älytöntä ohjelmaa niin että mä ainaskin toissa viikolla tiesin, että ketä ne naamat siellä mökissä on. Toivottavasti sittemmin on tapahtunut uusia käänteitä ja kaikki mun bb-tietous on vanhentunutta. Pliis ou kaad let it bii..
Ystikseni jäi asunnottomaksi pariksi viikkoa joten punkkas mun luona, ja nyt ollaan remppaamassa sen töölöläisvuokrakämppää. Maalia on sudittu seinille ja muuteskin pörränny parhaanakin puuhapetenä. Mä en tiedä pitäskö olla huolestunu vai ottaa kohteliaisuutena kun rupee kuuluu ympäriltä sellasta et mihis me miehiä tarvitaan kun on J. Ite ainakin keksisin sopivalle jannulle käyttöä, mutta kiva olla hyödyksi.. Viikonlopulle onkin tosi äijämeininkiä tiedossa kun meen iskuporailee seinät ihan emmentaliks jotta täti pääsee ripustelee verhot ja laittelee koriste-esineitä hyllyille.. Täytyy nyt kattoo miten toi vastalöydetty Kinesis-harrastus antaa mun revetä yhtään mihinkään, ennen kun keulin että tykitän verhotangot kiinni.
Ja sitten oli Rakkautta ja anarkiaa, vähän oli hyviä pätkiä tyrkyllä. Se oli vaan mielenkiintonen kombo kun ensin puuduttaa takamuksensa tunnottomaksi istuessaan katsomossa ja siitä ampasee suoraan laukkaan kun seuraava kuva puskee päälle, toisella puolella kaupunkia tietenkin. Anteeksi vaan kaikki jotkä kärsi mun myöhässä paikalle ilmaantumisestani ja se läähätys johtu oikeesti siitä että juoksin, en siis ole mikään pimeiden elokuvasalien piiloläähis.