Ihan pöh.. Nukuin ensi kertaa eläissäni koko vuorokauden putkeen, eikä aivot toimi vieläkään. Kadun villisti, että luovuin kiikkustuolistani viime muutossa, sillä se olisi juuri nyt ainoa paikka, jossa pieleenkeinuteltu tasapainoaistini voisi saada rauhan. Byhyy.
Jos ei pakki ole vielä tarpeeksi sekaisin railakkaasta viikonlopusta, niin maalasinpa tuossa vielä makuuhuoneen seinän oranssiksi. Lisäpahaaoloa siis riittää maalinkatkusta tai sitten yksinkertaisesti värin räikeydestä. Täältä tulee olemaan entistä ihanampaa herätä krapulaisena. Täytynee vältellä krapulaa, taikka vaihtoehtoisesti heräämistä kotoa mikäli on aihetta epäillä krapulaa.
Mutta heräsin mielenkiintoisella tavalla, siis siihen että lankapuhelimeni soi. Minulla ei vaan ole lankapuhelinta. Tai on ihan sisustuskapineena yksi seitkytäluvun rotisko, mutta liittymää en hallinnoi. Olen kuitenkin joskun tökännyt optimisesti pistokkeen seinään ja kyllä kannatti, tänään se pirulainen pirisi ja joku huuteli huonolla suomella anteeksi väärä numero ja löi luurin korvaan. Se jäi tuuttaamaan joten ovelana koitin soitaa itselleni, mutta sain kuulla vain nauhoitetun tiedotteen siitä, ettei puhelut matkapuhelimeen onnistu. Kokeilin ainoaa ulkoa muistamaani toista lankaliittymää ja juttelin isäni kanssa mukavia puhelimesta, jota ei ole. Tai sitten hallusinoin edelleen. Nyt rupeaa oikeasti pelottamaan.
Menen takaisin nukkumaan.