Töitä, töitä, töitä ja väsymystä. Jossain välissä pitäs jaksaa organisoida kämppiksen muuttoasioita, vuokranantajakin on tulossa käymään ylihuomenna. Toivottavasti koissut ei syö miekkosta, kuulosti oikein mukavalta kaverilta puhelimessa. Saas nähdä, mitä herra on mieltä meidän sisustusratkaisuista, eniten hirvittää että jos se ei ymmärrä värien päälle ja saa slaagin tässä seitkytäluvun seinäviidakossa..
Tajusin just, että kämppiksen muuton myötä puolet mun vaatekaapista muuttaa toiseen osotteeseen. Meillä on melko paljon yhteishuoltajuusvaatteeita, koska olen niin samperin laiska kattelemaan itelleni rättejä. On helpompaa vaan lampsia kämppiksen hyllylle ja omia pikku hiljaa jotakin sen puolelta käyttöön. Mokomasta muutosta seuraa, että mun varavaatekaappi siirtyy kymmenen kilometrin päähän, jaiks!
Ja kissat myös! Nekin menee asustaan kämppiksen luo ja koiruudet jää mulle. Mitenköhän sitä selviää ilman katinketaleiden jaloissa pyörimistä, arveluttaa kovasti.. Mieli tekisi olla ihan sika ja pitää koko lauma itsellä, mutten tietenkään kehtaa. Ja onpahan hyvä syy tunkeilla kylään, muka vaan kissoja morjenstelemaan. Koska eihän me mitenkään voida myöntää, että tulee ihan hirmu ikävä ja vaikeus kun toinen ei olekaan enää ihan tuossa.