Koulu alkoi. Kiitos sen kuntosalipyrähdyksen linkkaan täällä käytävillä kipeää reittäni säästellen. Sellainen olo, että vaapun eteenpäin kuin ankka, ihan kuin olisi jaskat pöksyissä.. Tutustu siinä nyt uusiin koulukavereihin, kun pelkkä penkistä ylös puhiseminen tuottaa vaikeuksia.
Eipä sillä, koko viime vuoden vedin täällä tutustumatta ainoaankaan ihmiseen, mikä tietysti on saavutus sinänsä. Jossain vaiheessa oli melko yksinäinen olo, joten sama hyvin alkanut linja jatkunee. Kovasti puolustelen, että opiskelemaan minä tänne olen tullut, enkä kaveeraamaan kenenkään kanssa, mutta eiköhän se puolusteluntarve jo paljasta asioiden todellisen laidan: Ihan kiva olisi, jos jollekulle voisi pihistä vaikka pienen moin välillä.
Mutta jos ei itse ota härkää sarvista niin tuskin kukaan tulee varta vasten hihasta nykimään. Ja sen kerran kun joku jotain mölähtää suuntaani, jään ihmeissäni toljottamaan, että joku ylipäätään puhui mulle. Siinä hämmästykseltään ei sitten saa kähistyä puhumattomuudesta kuivalla kurkulla mitään vastaan, joten melkoinen hiljaisuuden muuri taitaa tässä pikkuhiljaa ympärilleni rakentua..