Paljon peljätty vuokranantajan vierailu sujui mainiosti, se oli tosi kiva mies, toi jopa cavapullon kun oli huomannu mun sotua papereihin laitellessaan, että oli mun syndepäivä. Sitä sanoisin jo huippukivaksi eleeksi, eikä tuo muutoinkaan ollut muuta kuin mukava. Ei se tuntunut ottavan pahalla tätä meidän villiä väritystäkään, totes vaan, että siististi on maalattu. Tietty ehdin lupailemaan, että vedetään joskus tulevaisuudessa poismuuton alla sitten maalarinvalkosta päälle, ettei kenenkään muun tarvitse kärsiä mun seitkytlukuinnostuksestani.
Sain sitten potkua liittää entinen kämppiksen huone tähän samaan värimaailmaan, tässä on kolme päivää vapaata eli hyvää aikaa huiskia maalia seiniin. Pohjamaalia on jo telailtu tämä päivä, kun tuo liilanharmaa ei taida ihan vähin vaivoin peittyä pois näkösältä. Hassua ajatella, että pian on olohuonekin, toisin sanoen lisätilaa, mihin hukata omaisuuttaan. Tähän asti sitä on pitänyt romunsa oman ovensa takana, mutta jo nyt on havaittavissa reviirin laajennusta, niin että pian olen ihan lirissä hakiessani romujani kolmen huoneen alueelta.