Arvoin tässä, että josko kävis rautsikalle pynätystä teltassa makustelemassa vähän mallasjuomaa. Mutta mutta, siellä ois oikeesti kiva maistella pikkupanimoiden olusia ja löytää kenties uusia makututtavuuksia. Mutta jos sinne lähden, tulen kaatokänniin. Ja kun en halua olla kännissä. On mulla ongelmat.
Ideaalimaailmassa ottaisin olutta arvostavat ystäväni mukaan ja siellä suu messingilla naattisimme ohrapirtelöä jakamalla tuopin osasiin jotta jokainen saisi maiskutella mahd. monta plaatua ilman armotonta humalatilaa. Todellisuudessa vain yksi kavereistani tykkää kaljasta ja se onkin kaljabaarissa töissä viikonlopun. Loput on niitä siideriä lipittäviä luopioita tai suoran toiminnan miehiä, jotka ei koske mihinkään alle 40-volttiseen. Minä kun en lähde katsomaan kun muut ryystää omenaista sokerilientä ja kuuntelemaan että kuinka tämä kissankusi erottuu edukseen siitä edellisestä kissankusesta.
Jos otan enemmän kuin neljä kaljaa, en tajua mausta (tai muustakaan) koht mitään, joten olisi ihan sama mennä halpisräkälään vetämään perinteiset perjantaituopposet nassuun. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi ihmiset tekevät vain tuttuja ja turvallisia asioita, eivätkä pystyyn kuolemisen uhallakaan kokeile mitään uutta. Eli äkkiä juomaan sitä kaljaa sinne telttaan, ennen kuin kalkkeudun ja kupsahdan näille sijoilleni. Kjäh kjäh, kyllä holisti kaivaa syynsä vaikka minkä kiven alta.. 😛