soon yhtä rrränpyti-räNpyti-ränpytiä nyt tässä talossa, muru anto mulle ukulelen joululahjaksi ja reissuilun takia sen saloihin pääsee vasta nyt tosissaan paneutumaan. Vähän kyllä epäilyttää, että kummalle se lahja oikein olikaan, kun ukko näppäilee itse soitinta harva se hetki. Muistuu ihan mieleen penskana isälle lahjaksi ostettu vatkain, kun halusin vispattua puolukkapuuroa = vain _hieman_ läpinäkyvää.
Noh, kaikesta huolimatta pääsä soi tämä kappale:
Mörrimöykky tanssii – ja ukulele soi – ukulelen tahdissa tanssiakin voi.
Täytynee opetella se räNpyttämään.