Vuoden ahdistavin viikonloppu edessä. Siihen naiseen pitäisi olla jotenkin yhteydessä. En halua tehdä asialle yhtikäs mitään, sillä se ei ole viime aikoina kovin tiuhaan soitellut. Jos sille nyt äitienpäivän kunniaks pirauttais, niin se saattais saada kuvan, että mua muka kiinnostaa hänen elämänsä ja olemisensa.
Siskot meinas oikein sitä lahjoakin. En halua asiaan mitenkään osallistua, mutta toisaalta ei haluaisi olla paska ihminen eikä ainakaan siskoihin kasvattaa välimatkaa. Kuka vitun urpå keksi aitienpäivän, hä?
Yritin muistella, kuinka aikaisempina vuosina olen tämän piinapäivän ohittanut. Kait sitä on tullut kohteliaisuudesta mentyä mukaan noiden vanhempien versioiden juttuihin ja jos ei aktiivisesti ole siltä suunnalta kuulunut, niin olen leikkinyt tietämätöntä koko juhlapäivästä.
Mutta kauheata valehtelua ja petturointia ei mun moraali sulata, ja tuo saatanan ylistyspäivä on printatu melko näkyvästi tuohon kalenteriin. Joten voiko sitä olla muka laput korvilla ja silmillä, kun tietävät kummiskin, että en mikään jauhopää ole. Ärh murh nyt vituttaa.