Blogistani kuitenkin monta järkevää asiaa minusta löydät. Sellasia mitä on suht hyvä tietää. Ja voit sitä kautta tutustua, nyt sen tapaamisen asemesta, ja onhan siellä hirveästi sellaista mitä ei tapaamisella olisi tullut puheeksi, tai paljastunut. Paljon sellaista mitä ei ensitapaamisella kehtaa alkaa jauhaa.
Ehkä se tiivistelmäsi minusta oli suht osuva. Vaikkakin ehkä se sopii paljon paremmin blogiini, tai mieleeni, mutta ei minuun ihmisenä, tai jonakin jonka seurassa olla. Blogiin puran moniakin paineita, mutta livetilanteessa minua kuvailisivat ihmiset enemmän termeillä rento, hauska, rauhallinen. Angstinen ei olisi sadan ekan adjektiivin joukossa. Eiköhän useimmilla ole hyvin eri se mitä päiväkirjassa on, ja millainen on sitten ”ihmisenä”. Sitä vartenhan paperille/nettiin asioita purkaa, että niitä jonnekin purkaa. Vaikka kenestä voisi saada angstisen kuvan päiväkirjansa perusteella. Huoliahan sinne laitetaan ja muuta.
En osaa keskustella yhtä taitavasti heti alussa uuden ihmisen seurassa. Ensinnäkin blogini, ja jopa runoni, ovat lähellä tajunnanvirtaani. Koska olen tosi nopea näppäilemään, eli pääsen melkein yksi-yhteen suoltamaan ajatuksiani koneellisesti. Puheeseenhan on vieläkin helpompi ajatuksiaan ohjata, paitsi että siinä on isommat jarrut ja suodattimet käytössä. Entä jos sanookin jotain mitä ei haluakaan toisen kuulevan.. Sitä ei sitten voi pyyhkiä. Tähän voin laittaa mitä vaan, etkä näe mitä pyyhinkin pois. Sama kaikessa muussakin netissä.
Blogissani on myös paljon teemoja, joita en ensitapaamisilla alkaisi käsitellä. Toisaalta, sinun kanssa tietenkin voisi niinkin tehdä, kun bloginikin on tuttua. Mutta harva tietää blogistani, joten ei tule siinä olevia asioita paljon sivuttua heidän kanssaan. Eikä useimmat koskaan tajua mitä kaikkea minusta ei heille paljastunutkaan. Oli se sitten angstisuus, syvällisyys, pelottavuus, tai muu sellanen.
Kyllä varmaan monikin voisi yltää tasolleni. Mutta eipä hirveästi ole sellaisia joiden kanssa on ollut suht luonnollista keskustella vaikka mistä asiasta. Yleensä se menee niin että pitää keskittyä niihin 1-3 asiaan jotka yhdistävät, eli isoin osa asioista jää ulkopuolelle. Maailmankuvat erilaiset, ja luonteet, ja kiinnostuksen kohteet, ja muut, joten keskustelepa siinä sitten viisi tuntia putkeen…
Olen blogiani lukeneista tavannut oikeastaan vain yhden. Hän löysi sattumalta Googlella blogini, laitettuaan sinne sanat ”mieleni pelto”. En tiedä miten paljon selasi blogiani, mutta varmaan suht paljon. 2 muuta on jotka tapasin siinä vaiheessa kun blogiani olin tehnyt vasta 1-4kk, eli oli paljon epäkattavampi kuin nyt. Taisi olla enimmäkseen vain runoja silloin, melko vähän muuta. Ei kuitenkaan niin avoin kuin nyt.